Ei se klubijohtajan tapaaminenkaan mennyt ihan niin ku olis voinu mennä.. tai sanotaan että se meni just niin ku se vaan voi mennä! Ei hälytyskellot soinu vielä nimen kuullessani lainkaan, mutta johan sitte tunnistin kun kävelin huoneeseen treenin jälkeet nassu valmiiksi punaisena ja kädet treenistä täristen. Joskus nuorempana ollaan käyty yhdessä yhdessä kaffilla ja sellasta.. Eikö 300km riitä etäisyydeksi ettei tarvisi törmätä moisiin hämmentäviin tuttuihin? Miks just tolle salille on tarvinnut tulla? Ei siinä mitään että näkee tuttuja, mutta kun niitä näkee yhtäkkiä ja yllättäen niin se on kamalaa.
Sain sovittua sen päällikön kanssa että saan viedä oman kannettavan cd-soittimen ja treenata vaparia musiikkiin lauantaisin 11.30-13.30 :) No tottakai menin innolla heti lauantaina treenailemaan, mutta kesken lämmittelyn jo tultiin ajamaan pois koulutusporukan tieltä. Sanottiin että voin mennä vielä vähäksi aikaa toiseen saliin, mutta sielläkin sitten oli porukkaa kuitenkin. prkl. Onneks kavereita oli kylässä viikonlopun ja oli muuta mietittävää kuin treenit ja työt.
Pitkin viikonloppua ne työjutut kuitenkin vähän väliä palaili mieleen ja leuat on ihan kipeät kun oon kiukkuisena purrut hampaita yhteen ja miettinyt mitä kaikkea sanon kun pääsen asiaan. Nyt se päällikkö sitten siirsikin meidän jutustelut huomiseen aamuun kun ei ollut sellaista tilaa ja aikaa missä tänään olis voinut keskustella. Harmitti jälkeenpäin etten vaatinut että asiat selvitetään NYT! Nyt joudun puremaan hammasta vielä huomiseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti