Perjantaiaamuna olin kiitollinen siitä, että tulin aikaisin kotiin ja sain nukkua niinkin paljon kuin nukuin. Koululla kurssi "suomalainen yhteiskunta" oli yhtä tyhjän kanssa, mut ruoka oli onneks hyvää. Päätin skipata web-journalismin kurssin, enkä kuulemma menettänyt mitään. Se oli yhtä vielä tyhjemmän kanssa!
Nopee pyörähdys kaupassa ja kotona ja taas matkaan. Sama suunta josta juuri tulin, mut jatkoin vielä saman verran eteenpäin yhteen rekrytilaisuuteen. Jännittävä ja hermostuttava, mutta erittäin mukava ilta. Mukavia ihmisiä. Haastatteluiden, kirjallisten kokeiden ja parin tunnin jumppaamisen jälkeen oli aikamoinen väsy ja nälkä. Kotona vasta kymmeneltä, ruokaa, suihku ja nukkumaan.
On se kumma miten tollaset tilanteet aina jännittää, vaikka niissä ei olis oikeesti juuri mitään pelissä. Ne hermostuttaa aina, vaikka työpaikan saamisella tai saamattajäämisellä ei olisi edes merkitystä. Omituinen asia tuo psyyke.
Toinen kummallisuus on se, että mun elämä tuntui ensimmäiset pari vuotta pyörivän tässä kotikulmilla. Ei tarvinnut lähtee mihinkään kun kaikki tarvittava löytyi läheltä. Sitten kun lähdin liikkeelle, kaikki menot tuntuu kohdistuvan samaan paikkaan. Kaikki, mihin olen menossa, on saman kadun varressa, tai ainakin saman bussireitin varrella. Feels like Truman Show!
Parin erittäin hektisen viikon jälkeen on tosi mukavaa, ettei tälle päivälle ole mitään menoa :) Ihanaa nukkua pitkään, mahtavaa juoda aamukahvit rauhassa, katsoo pari jaksoo C.S.I:tä boksilta ja ihan vaan olla. Verkkaista lenkkeilyä koiran kanssa ja illalla tiedossa leffakäynti kavereiden kanssa. Ihanaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti