sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Mukavalla työllä on kääntöpuolensa

Puuh.. Oon muokannut sitä Elsen haastattelua koko viikonlopun - siis koko perjantain, ja lauantain, ja sunnuntain. Haastattelu oli superkivaa, ja haastattelun purkaminen muistiinpanoista koneellekin oli ihan kivaa, ja jutun muokkaaminen mukavaa tiettyyn pisteeseen asti. Kun saa kasaan 17 000 merkkiä aineistoa, josta pitäis karsia 10 000 merkin lehtihaastattelu, jää paaaaljon hyvää matskua käyttämättä ja on tosi vaikea päättää mitä haluaa sanoa ja mitä jättää pois.. puuh!

Nyt on kuitenkin haastis valmis ja lähetetty eteenpäin. Nassu on valkoinen ku lakana ja silmän aluset mustat ja takapuoli kipeä kun oon istunut koneen vieressä niin paljon. Olo on ku pahimmalla toimistorotalla, ei sporttisuudesta tietoakaan.

En sit lukenut yhtään siihen tenttiinkään. Ei oliskaan jäljellä kuin noin tsiljoona sivua historiaa sekä lehdistöstä että tv:stä, ja aikaa viikko. Iso puuh!

Jostain oon kehittänyt myös mukavan tavan purra hampaita yhteen. Leuka on niin kipee, et toisinaan syöminenkin on vaikeeta. Varmaan sen takia on pääkin ollut muutaman päivän kipee, varsinkin aamuisin. Kaiken järjen mukaan se johtuu stressistä, mutta ei mulla ees oo ollut pahaa stressiä. Tai siis mä oon tottunut paljon pahempaankin stressiin.

Tein tänään pakastimen antimista maanmainion kinkkupiirakan :) Joku vanha valmistaikina löytyi, ja joskus muinoin pitsaa varten ostetut kinkkusuikaleet ja He-Mai-Pa-pussi pakastimen kätköistä. Lisäksi tuorejuuston jämät, pari munaa, loraus maitoo ja pari lusikallista raejuustoo - eli lähes kaikki mitä jääkaapista löytyi. Ite sain hillittyä itseni (toisin kuin eilen) ja söin vaan pari palaa. Mies sanoin mun löytäneen tien hänen vatsaansa - A) ihan ku se olis jotenkin ollu piilossa ja B) yleensä tie sydämeen vie vatsan kautta, mut tässä tapauksessa siis tie vatsaan menee sydämen ja kinkkupiirakan kautta.

Eilen oltiin Saken veljen luona katsomassa leffaa. Söin niin paljon karkkia, etten varmasti koskaan oo syöny. jotenkin ei vaan pystyny lopettaa ennen kuin kaikki oli syöty. Tai jäi sinne pussin pohjalle pari pahaa, mut muuten hounein kyllä kaksin käsin. Hävetti oikeen. Onneks ostettiin sentään omat karkit.

Tänään oonkin sitten syönyt aika säntillisesti taas suunnitelman mukaan. Ei oikeestaan oo ollu edes nälkä kun hiilaritankkaus oli eilen niin hyvä. Vettä koitin juoda myös paljon, jotta olo tasaantuisi. Sidukka ei eilen maistunu lainkaan, mut tänään on silti vähän krapulainen olo. Damn carbs!

--

Ei kommentteja: