Terveisiä peiton alta!

Oli niin hyvä vointi, energinen ja aikaansaava olo, etten voinut kuvitellakaan että muhun mikään syysflunssa iskisi. Eikä kai iskenytkään... Tää on vaan pakkolepoa, pysähtymistä, kiireen katkaisu, asioiden priorisointitauko.

Syyskuun alun ravintovalmennusseminaarista päätin kirjoittaa raportin sitten kun tiedän mitä mieltä seminaarista olen. Jäi kirjoittamatta. En edelleenkään tiedä mitä mieltä olisin. Paljon on eriäviä mielipiteitä ja tapoja tulkita asioita. Myönnetään elimistöjen yksilöllisyys ja se, että pitkälle prosessoitu ruoka ei ole kenellekään hyväksi. Mut sitten se kaikki muu onkin ihan yhtä sekamelskaa.

Jopa seminaarin pitäjät puhuivat osittain toistensa kanssa eri tavalla. Ruoka-asioista tekee hankalaa se, että ruuan vaikutuksia voi tuntea omassa kehossaan, mutta suoria vaikutuksia ei voi nähdä. Vaikka paino putoaisi ja ihon alaista rasvaa lähtisi, emme voi nähdä verisuonten sisälle, emme voi nähdä mahaan ja suolistoon, mitä siellä tapahtuu.

On olemassa tutkittua tietoa ja mutu-tietoa. Jos musta tuntuu että tutkittu ja tieteellisesti todistettu tieto ei toimi mun kohdalla, voin tehdä toisin, mutta voinko suositella sitä jollekin muulle? En taida uskaltaa.

Se, että joku käyttää tällä hetkellä 200g rasvaa ja jopa 60g suolaa (hyvää rasvaa ja hyvää suolaa) ei mun mielestä tarkoita sitä, että niin kannattaisi kaikkien tehdä. Mä uskallan luottaa siihen, että mun keho kertoo mitä se tarvii, mutta mä olen harjaantunut siinä jo useamman vuoden ajan. Jos keho on kyllästetty lisäaineilla ja ravinnottomalla ruualla, eikä ihminen osaa tulkita niitä kehon viestejä, se on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta. "Nyt mun tekee mieli suklaata niin meen lähikaupasta ostaa levyn Marabouta." Todellisuudessa elimistöstä saattaa uupua kivennäisaineita, joiden puute on paremmin korvattavissa jollain järkevämmällä, mutta suklaa on se ainoa minkä aivot keksii sisältävän rasvaa ja sokeria, joiden lähteet on muutamia satoja vuosia sitten olleet ravintorikkaimpia ruokia mitä ihmisellä on ollut käytössä.

Ravintojutuista en jaksa kovin paljon enää intoilla. Yksinkertaisuus kunniaan! Isot linjat ensin kuntoon ja sitten voi alkaa hifistellä jos haluaa. Mä en ehkä halua. Olen kiinnostunut ravinnosta ja ruuan terveysvaikutuksista, mutta en vaan jaksa tehdä niistä sen suurempaa numeroa. Ehkä sitten kun sitä tutkimusdataa alkaa tulla enemmän. Antaa niiden intoilla jotka jaksaa oikeasti penkoa ja tutkia.

Lääkäri Olli Sovijärvi suositteli seminaarissa Paranemisen avain-kirjaa. Tilasin sen heti, hain sen postista heti, ja jouduin antamaan sen eteenpäin heti ;) En siis vielä tiedä mitä tuo kirja pitää sisällään, mutta täytyyhän siinä jotain olla kun lääkärikin sitä suosittelee ;)

No, ei se haittaa, koska mulla oli itsellä vielä kesken tämä:

Vähän enemmän haluaisin ehkä hifistellä kuin työpaikan keittiömestarit. Näillä eväillä yövyttiin työpaikalla suunnistustapahtuman yhteydessä tuossa viime viikolla:

metukkapatonkia, Elovena välipalakeksejä, ananasmehua, suklaapatukka, Jacky makupala ja mandariini.

No ne eväät olikin suunniteltu niille yösuunnistajille eikä meille järjestäjille, mutta kuitenkin. Ei se alle tunnin suunnistuskaan ihan näin paljon sokeria olisi vaatinut. Mutta hyväähän se oli! ;)

Päiväsuunnistuksen aikaan kahvio oli auki, ja tuore korvapuusti oli pakko ostaa kahvin kanssa. Olihan kuitenkin kansallinen korvapuustipäivä! Voi pojat että oli hyvää! Edellisestä puustista oliki aikaa useampi vuosi.

Näissä maisemissa kelpas kyllä perjantainen työpäivä viettää:

 Oli kyllä aika kylmä. Ja 5h yöunien jäljiltä aikamoinen väsy. Viikon aikana kun vielä oli ehtinyt kertyä jo 10h ekstraa normaalin työajan päälle kaikenlaisten tapahtumien takia. Siinä tais olla se vastustuskykyä horjuttanut kombo - väsy ja kylmä, kaiken pahan alku ja juuri.

Perjantai-ilta meni syväjäässä. Lauantai meni kokonaisuudessaan peiton alla leffoja katsellessa. Sunnuntaina ymmärsin mitata kuumeen kun väsy ei hellittänyt. Yli 37 lämmöissä ollaan oltu siitä asti. Väsyneenä. Kamalinta on nälkä, kun ei jaksa tehdä ruokaa. 

Tänään on kuitenkin jo parempi olo kuin parina viime päivänä. Kävin suihkussa, ja jaksoin jopa tämän verran kokata: Aika gourmet ;D

Broiskufileitä ja pakastevihanneksia. Uunissa. Poltettuna. En jaksanu käännellä.

Ja hei, jaksoin kirjottaa! Aika kummallista, ettei ole mitään muita oireita. Ei nuhaa, ei ystää, hiukan kurkkua kutittelee ja hengästyttää, mutta tää väsymys on jotain ihan outoa!

Netflixistä on ollut kyllä joka pennin edestä nyt hyötyä. Oon katsonut muutaman hömppäleffan, pari lasten elokuvaa ja läjän dokkareita. Ei mitään liian hankalaa ja ajatustyötä vaativaa. Ja ainakin tämän illan jatkan vielä tällä samalla kaavalla.