Sain aamulla sähköpostin, jossa apuani kaivataan. Oikeasti. Pari päivää olen ollut musertunut siitä, että liikunta-ala ei ehkä sittenkään ole ihan täysin se mun juttu. Vihaan liukuhihnahommaa, jossa mun ammattitaitoa tarvitaan vain tuottamaan asiakkaalle saliohjelma jäsenyyden sinetöimiseksi.
Mua sittenkin tarvitaan muuhunkin! Muistin taas miksi tätä työtä teen, ja mitä fiiiksiä se parhaimmillaan voi antaa.
Jalkatreeni salilla. Yöllä heräsin työpainajaiseen eikä uni meinannut enää tulla. Aamulla silmät ristissä raahustin salille eikä sitä treenifiilistä meinannut löytyä. Kun 1,5h oli katsottu liikkeiden tekniikoita yhden sällin kanssa, alkoi oma kone käynnistyä ja sain kuin sainkin sen jalkatreenin tehtyä. Nyt alkaa kankuissa tuntua siltä, että treeni meni perille paremmin kuin luulin.
Ja näin teemme polven koukistuksen maaten, kun laitetta ei ole:
Töissä. Avattiin työkaverin kanssa asiakkaalta saatu pikkujoululahja. Uskomatonta. Ihanaa!
Tie naisen sydämeen käy kenkäkaupan kautta ;)
Ryhmäliikuntaa vedin tänään pitkästä aikaa, ja se oli mukavaa. Sanokaa itserakkaaksi tai narsistiksi, mutta nautin kun sain mikin päähän. Nautin kun vääsin musat täysille (no en oikeesti täysille) ja nautin kun näin ihmisten heiluttavan kahvakuulaa hiki päässä ja hymy huulilla. Se oli hyvä tunti. Toivottavasti muidenkin kuin mun mielestä ;D
Kahvakuulna jälkeen vedin ekaa kertaa PowerPlatea. Ihan kivasti sekin meni, vaikka puoli tuntia olikin ihan liian lyhyt aika kun olin vauhtiin päässyt. Heh.
Vielä yksi PT-asiakas ja päivä oli pulkassa. Ihan kiva. Ei väsyttäny enää yhtään :)
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti