Mun mielestä lauantai sujui hyvin. 9-17 on jo ihan tarpeeksi pitkä aika koulutukselle, ja oli ihan kiva, että käytännön harjoitusten jälkeen ei enää tarvinnut kokoontua luentotilaan. Aiemmilla kursseilla tämä on ollut se vaihe, kun jengistä näkee, ettei enää jaksa keskittyä. Ei riitä kapasiteetti eikä energia 8h jälkeen.
Toivottavasti myös kurssilaiset tykkäs, ja toivottavasti myös tänään on Mialla sujunut koulutus mukavasti niin voidaan ottaa tästä uus käytäntö :)
Tykkään siitä, että aina mäkin opin jotain uutta näissä koulutuksissa.
Yksi FAF arvoista onkin "aktiivinen ja vastuullinen koulutus: -- koulutus on vastavuoroinen prosessi, jossa oppimista ja opettamista tapahtuu samanaikaisesti. Siksi koulutustemme tärkein päämäärää on onkin saada oppilaamme kehittymään itse opettajiksi niin pian kuin mahdollista. Opettaminen on yksi parhaista tavoista todella ymmärtää mitä on oppinut. --)
Tällä kertaa sain pari hyvää vinkkiä liikkeistä ja tavoista tehdä asioita, mutta sain myös sneak peakin "kulissien taa" kun opiskelijat kertoivat PT-kokemuksistaan. Vietän paljon aikaa kisa-, jumppa- ja trainerikollegoiden kanssa, ja useimmat kaverini ovat tavalla tai toisella palvelualalla, jollaiseksi liikunta-alankin miellän. Siksi on kummallista kuulla trainereista, joilla ei ole tarvittavaa palveluasennetta, eikä nöyryyttä muuttaa tapojaan tiedon lisääntyessä.
Jokainen tekee tätä työtä omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan. Jokainen taiteilijakin on erilainen, eikä siitä yleensä tykätä, jos taiteilija tekee ihan samanlaista jälkeä kuin joku toinen ennen häntä. Mutta kun tehdään työtä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kanssa, pitää tietyt perusasiat olla hanskassa. Loppu riippuu omista intresseistä, ja tietysti pokasta. Siis siitä, kuinka paljon on pokkaa luvata osaavansa.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä tällä alalla ole koskaan valmis. Valitettavasti. Välillä olis mukavaa, kun tietäisi tietävänsä ihan varmasti varmaksi edes jonkun asian, mutta liikunta-alalla tieto muuttuu ehkä nopeammin kuin millään muulla alalla. Koskaan en uskalla sanoa mitään täysin varmaksi - paitsi ehkä tiettyjä lainalaisuuksia, kuten lihasten paikat ja toimintatavat, mutta kun se toimintakin on kuitenkin jonkin verran yksilöllistä. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Parasta mitä voi tehdä, on koittaa pysyä kehityksen kyydissä: lukea tutkimuksia, kuunnella, katsella, maistella ja haistella uusia tuulia ja trendejä. Mitään ei kannata suoralta kädeltä teilata, eikä mihinkään kannata mennä ihan täydellä innolla suin päin mukaan. Monipuolisuus ja avoimuus on avainsanat, niillä pääsee pitkälle.
Toinen mainitsemisen arvoinen FAF arvo on Live well - johtajuus:
"Rohkaisemme henkilökuntaamme ja kouluttajiamme olemaan eläviä esimerkkejä hyvinvoinnista ja kehittämään samaa asennetta myös oppilaissamme. Näin he voivat vuorostaan olla esimerkkinä omille asiakkailleen ja ympärillä oleville ihmisille."
Mulle on aina ollut tärkeää elää kuten opetan. Elän ja opetan aina sen hetkisen parhaan tietoni ja taitoni mukaan, mutta pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni kun tietoa tulee lisää. Mun mielestä on väärin, että opetetaan yhtä ja tehdään toista. On väärin että vanhemmat kieltää lapsiltaan karkit, ja herkuttelee itse kun lapset nukkuu. On väärin, että hyvinvointi- ja /tai terveysalan ihmiset voivat huonosti. On väärin että kampaajalla on ruma tukka.
Ei papinkaan tarvitse kokoajan rukoilla, ja kotonaan ihmisen pitää saada olla oma itsensä, mutta olin pöyristynyt, kun yksi opiskelijoista kertoi trainerin vedelleen röökiä samalla kun teki hänelle kunto-ohjelmaa. "No mutta hän oli kisadieetillä ja oli nälissään." Ei, en silti ymmärrä. Mä kun en edes syö asiakastapaamisten aikana vaikka olisin nälissäni. Ok, mieleen tuli pari kertaa kun anteeksi pyydellen olen rouskauttanut banaanin tai omenan jos en ole syystä tai toisesta ehtinyt pitää taukoja, mutta omena on kuitenkin terveempi merkki asiakkaalle kuin se tupakka.
Samaiselle tytölle oli ilmeisesti sama traineri tehnyt kehonkoostumusmittauksen. Ilman valmistautumisohjeita. Oli todennut että rasvaa on 31% ja että se on paljon, mutta ei antanut toimintaohjeita, paitsi sen kunto-ohjelman.
a) valmistautumisohjeet on erittäin tärkeät ennen bioimbedanssimittausta, koska kehon nestetila vaikuttaa ratkaisevasti mittaustulokseen
b) trainerin pitää käyttää myös silmiään ja järkeään. Hänen on sekä itse muistettava että asiakkaalle kerrottava, että tulokset ovat suuntaa-antavia, ja niihin sisältyy useita virhelähteitä, niin hyvässä kuin pahassakin. Mun silmään näytti, että kyseisen tytön rasva% olisi lähempänä 25% kuin 30%
c) tuloksesta on tulkattava asiakkaalle myös muuta kuin numeroita, esim. mikä on ihanteellinen tulos, mihin pitäisi pyrkiä ja mikä on terveyden kannalta parasta. Pitää myös muistaa, että naisten ja miesten kehot ovat erilaisia, ja naisilla vaan on sitä rasvaa kropassaan enemmän, ja pitääkin olla! Naiselle 25% rasvaa on tervettä, miehelle liikaa.
d) jos rasva% todella on korkea, pitäisi asiakasta ohjeistaa miten sitä kannattaa lähteä pudottamaan. Tämä tyttö sanoi tuloksesta pelästyneenä alkaneensa soppadieetille. Ja sehän ei ole se oikea tie.
Tässä www.nerdfitness.com sivuston havainnekuvat miesten ja naisten rasvoista. Mä sanoisin että tuo nainen 25-26% voisi olla 27-28%, mutta hey, antaa se nyt vähän osviittaa kuitenkin.
Kaiken kaikkiaan trainerin pitäisi ottaa asiakas huomioon kokonaisuutena. Me ei olla psykologeja, eikä terapeutteja, ei päihdetyöntekijöitä eikä valtuutettuja puuttumaan asiakkaan elämään millään muulla kuin liikunnan (ja ehkä ruokailun) saralla, mutta se kaikki muu elämä pitää ottaa huomioon harjoituksia suunnitellessa. Asiakkaan terveys pitäisi olla meille se pääasia, ulkonäkö vasta toissijainen juttu. Aina.
Vaikka asiakkaan tavoite olisi mikä, en suostu suosittelemaan mitään, minkä tiedän uhkaavan asiakkaani terveyttä. Vaikka asiakkaan tavoite liittyisi puhtaasti ulkonäköön, haluan löytää ne keinot, jotka ei vaaranna terveyttä vaan parantaa sitä. Joskus maaliin voisi olla helpompi ja nopeampi tie, mutta helppo ja nopea ei koskaan ole ollut mun juttu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti