tiistai 18. joulukuuta 2012

Sakkekin sai heijastimen

Pitkäksi venähtänyt vuoden kestäneen työprojektin loppuraportointi on tehty! Se on ohi! Se on nyt todellakin loppu. Palkkoja odotellessa on hyvä asettua loman odottelun tunnelmiin. Perjantaina lähtee Micra kohti pohjoista, mutta sitä ennen on vielä pari päivää töitä. Nyt pienet joulufiilistelyt:

Tänä vuonna on tullut yllätysmäärä upeita itsetehtyjä kortteja. Itse askarrellussa kortissa on aina enemmän fiilistä kuin niissä kaupan valmiissa, mutta kaikilla ei riitä aika... eikä taidot.


Itse sain poikkeuksellisesti lähetettyä edes ne kaupan kortit, ja nekin viime hetkellä. Taitaa olla viitisen vuotta edellisistä joulukorteista. Vakaa aikomus on ollut ihan joka vuosi.

Lahjapöytäkin alkaa näyttää merkillisen täydeltä. Kiva, koska lahjoja on ihanaa saada :) Onhan niitä kiva myös antaa, jos on keksinyt jotain tosi osuvaa. Pahinta on ne väkisin kiireessä ostetut pakkolahjukset, vaikka onhan sekin ihana ajatus, että joku on niin tärkeä, että on pakko keksiä joululahja vaikka väkisin.


Tämän sain ihanalta asiakkaalta, joka ilmeisesti tuntee mut yllättävänkin hyvin. Eihän mulla mitään heijastimia takissani ole ollut. Nyt on :)



Ja kuten otsikko lupaa, Sakkekin sai tänään heijastimen. Vahingossa. Nallen, samaa sarjaa kuin tuo minun ihana enkeli.

No Johanna ja Sakke oli kaupassa, ja siä oli yks heijastin kinkkupakettien joukossa. No Sakke laitto sen takkinsa helmaan roikkumaan aikomuksenaan luovuttaa se kassalla löytötavaroihin. No kaikki arvaa miten siinä sitte kävi. No kassalla ostoksia pakatessa se kassahihnan peräpelti keikkui irtonaisena hihnan päällä tavaravyöryn jäljiltä, ja sieltä alta paljastui jonkun edellisen asiakkaan pakettikortit ja tarrat. Sakke luuli että mä olin ostanu paketointia varten tarroja ja pisti ne pussiin. Minä puolestani ihmettelin että mites se ukko nyt ostaa jotain vitamiiniporetabletteja, mutta en viitsinyt kysellä kun sujautin pussiin vaan - kai se niitä vitamiineja sit tarttee. Kotona Sakke sitte ihmetteli kun tuputan sille jotain poreita ja minä äimän käkenä kummastelen pakettikortteja. Joku edellinen asiakas saattaa siis ihmetellä puuttuvia ostoksiaan :D Saa tulla noutamaan!

Ja se heijastin - se roikkuu edelleen Saken takin helmassa. Että sellanen kauppareissu.

Ei kommentteja: