torstai 13. kesäkuuta 2013

Alipainetta palautumiseen



Viimeinen vaparitreeni ennen tositoimia. Tarkoitus oli vetää pätkiä ja yks rento kokonainen ihan vaan fiilistellen, mutta ihanat työkaverit pyysi saada tulla katsomaan. Siinä ne sitten istui yleisönä, Heidi, Heini ja Amanda, kauniita sporttitypyjä kaikki, ja mua jännitti ihan kamalasti. Jännä miten isolle yleisölle on niin paljon helpompaa esiintyä...

Sen pienen yleisön reaktiot ja palaute on myös tärkeämpää. Tai oikeastaan merkityksellisempää. Iso yleisö on massaa, mutta pieni yleisö on läsnä ja lähellä. Siksi se aito innostus ja ne kehut ja ylistyssanat, tsempit ja halaukset tuntui myös tuhannesti paremmalta kuin mitkään aplodit. Kiitos naiset!

Mun jalat on hapottaneet kaikesta hieronnasta huolimatta jo ihan portaita noustessa ja pyörällä ajaessa. Kokeilin Elsan suosituksesta Vacustyleria, eli alipainehoitoa. Voit lukea lisää tästä.

Hoitola Tähtiolon naiset järjesti mulle pika-apua ja sain sovitettua kaksi hoitokertaa tälle kisaviikolle, ja kaksi ens viikolle. Tänne oli tosi helppo löytää, on ihan bussireitin varressa eikä tarvi kierrellä pikkuteitä. Ne jotka tuntee, tietää että helppo reitti on mulle ihan must ;)


Vastaanotto oli ihanan ystävällinen, lämmin ja huolehtivainen. Tunsin itseni todella tervetulleeksi enkä vain yhdeksi liukuhihna-asiakkaaksi. Arvostan palvelua!

Laite on tämän näköinen.


Jalkoihin laitetaan geeliä, hypätään muovipussiin joka kiristetään vyöllä kiinni, ja pujotellaan vyötäröstä alaspäin tänne:


Alipaine pumppaa viiden sekunnin pätkissä niin kovaa että kahvoista kannattaa pitää kiinni ettei sujahda kokonana putkeen ;) Pienempiäkin tehoja saa, mutta mulle vedettiin täysillä tottakai :D

Kun happihärvelikin sattui olemana vapaana, sain vuoristoleirin samaan syssyyn. Hengittelin happikuvun alla puhdasta happea vacu-hoidon ajan, eli puolisen tuntia. Olo oli melko neilarmstrongmainen tossa avaruuskapselissa.


Pois lähtiessä sain vielä tsemppihalauksen ja onnentoivotukset. Ihana paikka! <3 p="">
Ensimmäisen hoidon jälkeen ei tuntunut miltään. En ollut pettynyt vaan odottavainen. Paine on kuitenkin jotain konkreettista, joka kaiken järjen mukaan saa jotain aikaan, toisin kuin voiteisiin ja aineisiin perustuvat höpöhöpöhoidot, joihin menetin uskoni 1999. Haha, hyvää mainosta koulutukselle ;)

Toinen hoitokerta alkoi jo hoidon aikana kuumotella jaloissa. Se tunne, joka joskus tulee hieronnan jälkeen kun veri kiertää. Hoidon jälkeen join vettä, suolavettä, msm-vettä ja vettä. Jalat tuntui illalla hyviltä ja tänään aamulla näyttikin hyvältä. Oikeesti, mun jalat näytti hy-väl-tä! Harmi etten nyt täällä pimeässä kämpässä saa kuvaa siitä mitä peilistä näkyy.

Ja nyt on se hetki, ne viikot jolloin peilikuvaansa ihastelee hyvällä omallatunnolla - tätä varten on töitä tehty!

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, rakkaat lukijat ja satunnaisesti "fitness dieetti" sanalla blogeja hakevat nuoret naiset, että fitnessurheilijat taistelee samojen selluliittien kanssa, samojen rasvojen ja nesteiden kanssa kuin kaikki muutkin. Se kisakunto rakentuu pikkuhiljaa oikein mitoitetulla treenillä, levolla ja ruokavaliolla. Kisa on  se päivämäärää johon parasta kuntoa haetaan, mutta joka hetkestä sitä ennen on nautittava, koska se kunto, joka kisalavalla nähdään on ohimenevä hetki. Niiden muutaman viikon aikana otetaan ne kaikki valokuvat joita seuraavan vuoden "talviturkissa" postaillaan nettisivuille ja blogeihin.

Ja kyllä, mä nautin mun peilikuvasta nyt, koska nyt on kunto sellainen, johon olen tähdännyt. Sellainen, mikä miellyttää omaa silmää ja oloa :)

Huomenna lento Roomaan, sunnuntaina kisataan, maanantaina viikoksi kotiin ja sitten rokataan Miamissa.

Nyt vielä päiväksi töihin sennuja ohjaamaan. Kivaa päivää, nauttikaa olostanne!

1 kommentti:

Tytti Jauhiainen kirjoitti...

Jeejeejee! Cybertsemppihali multa kans! Jäi päivällä halimatta!