torstai 24. helmikuuta 2011

Mitäs E:tä tänään syötäisiin?

Katsoin eilen boksilta TV2:n Silminnäkijä-ohjelman jakson Väärennetty ruoka, ja voin pahoin.

Ohjelma paljasti paitsi virheellisiä pakkausmerkintöjä (mm. Pirkka kasvirasvasekoitteen pääraaka-aine onkin maito, joka viimeisimmän tiedon mukaan tulee eläimestä, ei kasvista) myös mitä shaibaa pakkauksiin piilotetaan ja painetaan päälle hienoja lupauksia.

Kyllähän lisäaineista puhutaan ja niitä itsekin vältän jos valittavana on saman hintainen tuote lisäaineilla tai ilman, mutta valitettavasti hinta sanelee sen, mitä ostetaan. Haluan kuitenkin syödä silä tavalla oikein, että kasviksia tulee syötyä joka päivä, täysjyvätuotteista kuitua, hyviä rasvoja, riittävästi proteiinia jne.

Koska suomalaiset tomaatit maksavat tuplasti sen mitä ulkomaiset, pussiin sujahtaa ennemmin 5 espanjalaista kuin 2 suomalaista.

Silminnäkijä avasi kuitenkin silmät siihen, ettei suomalainenkaan ruoka aina ole parempaa kuin ulkolainen.

Voi juma, savukinkkuakaan ei savusteta, se vaan maustetaan savuaromilla, eikä se ehkä oikeasti ole edes kinkkua!

Voisin referoida taloussanomien jutun "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?", mutta jokainen klikatkoon itse tästä. Jutussa on muutamia hyviä esimerkkejä siitä, minkälaisten tuotteiden tuoteselosteita kannattaa syynätä ja mitkä kannattaa suoraan vaan jättää hyllyyn.
"Jopa pyykinpesuaineessa fosfaatittomuutta käytetään myyntivalttina, mutta ruoassamme se saa levätä rauhassa."
Onko ylipainoiset, "terveellisten" elämäntapojen puolestapuhujat ja muuten vain sokeria kaihtavat ihmiset todella niin pöhköjä, että juovat sokeroidun mehun sijasta sitten mielummin lisäaineilla maustettua vettä? Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202) ja hapettumisenestoaine (E300) eivät voi olla sen terveellisempiä kuin sokerikaan.


Tänään sitten kaupassa olikin kaksinverroin hankalaa. Ennen riitti hintalapun ja ravintoainetaulukon tutkiskelu, nyt piti vielä pohtia lisäaineita ja "todellisia" raaka-aineita. Huh.

Ensimmäistä kertaa meidän taludessa ostettiin sitten ihan oikeeta lihaa ihan oikeelta tiskiltä. Oli kyllä niin hyvä myyjä että pisti meidät lähes väkisin maistamaan useamman palan sitä savukyljystä ja iski myyntipuheensa juuri siihen puolustuskyvyttömään vaiheeseen kun mehukas liha mureni hampaissa ja silmät kääntyvän väärinpäin. Siitä lähti sitten kilon pala mukaan.
Pala tiskillä lojuneesta elukan kyljestä
..ja valmis, hedelmäveitsellä veistelty annos.
Täytyy sanoa että oli hintansa arvoinen möhkäle. Vaikka kilohinta on melko kallis, verrattuna vaikka sika-nauta jauhelihaan, oli maku ja varmasti ravintoarvotkin paremmat.

Jonkin verran kuulen puhuttavan myös siitä, etteivät lihan ja maidon ravintoarvotkaan ole samat kuin ennen, koska eläimet syövät huonommin. Mihin tämä maailma on menossa? Pelkkään synteettiseen ravintoonko?

Kysymys: Jos ostaa paljon huonolaatuista halpaa ruokaa, tai vähemmän mutta parempilaatuista ja kalliimpaa ruokaa, saako rahoille silloin saman vastineen? Vai kumpaan suuntaan kuppi kellahtaa?

Haluaisin olla tilanteessa, jossa ei tarvitsisi miettiä ja punnita, vaan voisi ostaa paljon puhdasta ja ravinteikasta ruokaa!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella ja Aitoa ruokaa -kirjat ovat kyllä jokseenkin herättelevät. Suosittelen lukemaan!! Viimeistään silloin itsekin vähän heräsin... Hyvänä esimerkkinä mm. "aito suomalainen hunaja", joka ei ollut ensinnäkään suomalaista, ja siitä 50% oli jotain hunajanlaajennusainetta.... :D Että näin.

Jenni N