Mulla on aina ollut luontainen alitajuinen tarve hakeutua mahdollisimman epämukavaan ja omituiseen asentoon tehdessäni jotain keskittymistä vaativaa, tai mitä tahansa muuta. Monet TV-ohjelmat on tullut seurattua selkä telkkua kohti tuolinkarmilla istuen, niska jumissa, joten ei yllätä että jumppasuunnittelut, näköjään, tehdään sohvan käsinojalla ;)
 | |
| BP 77 & BC 47 |
Ensi tiistaina kajahtaa Sats Tikkurilan kajareista 47 BodyCombat ja nyt on sentään ruhtinaalliset 5 päivää aikaa opetella koreografia :D
Viimeksi tais olla 2 päivää.
Ja kun BC ja ShapePulse on hanskassa, on aika alkaa painia Zumban kanssa. Siitä tuleekin haasteellista.
Harva jumppaaja tulee ajatelleeksi sitä, kuinka suuren työn uuden ohjelman suunnittelu, tai valmiin koreogafian opettelu vaatii.
Jossain TV-ohjelmassa taisi joskus olla kilpailijoilla viikko aikaa opetella joku uus juttu ja sit pääsi matkalle jos suoriutui tehtävästä. Viikko on meidän maailmassa aika paljon. Usein uus tunti on mentävä vetämään nopealla aikataululla pikapikaa ja joskus rapatessa roiskuu. Blackoutteja tulee väistämättä.
Jumppaajan näkökulmasta lavalla hilluminen on usein helppoa ja huoletonta, koska musiikista kuulee koska seuraava juttu tulee. Ohjaajan on kuitenkin muistettava mikä se juttu on ja kerrottava se asiakkaille etukäteen. Tässä itselläni on se hankalin hankaluus - ennakointi. Siinä olisi aina petrattavaa.
Olis ihanaa osata nopeatempoisella tunnilla selittää asiat niin selväsanaisesti ja oikeilla termeillä, että kaikki pysyisivät mukana. Välillä kuitenkin itselläkin on hukassa liikkeiden nimien lisäksi oikea ja vasen, ja kovassa tykityksessä on hankala muistaa kumpi jalka astuu, vasen vai oikea, MUN vasen VAI asiakkaiden vasen!!
Välillä sanat tulee oikein, mutta käskytys aivoista raajoihin ei toimi tarpeeksi nopeasti.
Jos asiakkaalle riittääkin yhdensuuntainen hermoimpulssi (aivot: "vasen astuu ja oikea potkaisee, ok" ja käsky lähtee ja jalat toimii), ohjaajalla sama kuvio menee jotakuinkin siksakkia (aivot: "oikea astuu ja vasen potkaisee" Suu: "vasen astuu ja oikea potkaisee" Jalat: "niin kumpi meistä nyt tekee mitä?")
Tänään tunnilla sanoin, ihan oikein, vasen astuu ja oikea potkaisee, mutta omat jalat vaan meni solmuun. Hah.
Eilen BC-tunnilta lähti 4 (neljä!!) ihmistä kesken tunnin pois. Yksi mies, joka tuli viimetipassa, ei ollut koskaan ennen käynyt, ja tuli vähän henkseleitä paukutellen ja kavereille naureskellen. Oli pihalla ku lumiukko ja hyytyi ennen puoliväliä. Miehet!
Äiti ja n. 12-vuotias tytär. Äiti on käynyt ennenkin, mutta tyttö oli ekaa kertaa eikä BC oikein tainnut olla oma juttu.
Viimeinen oli huonovointisen oloinen nuori nainen joka on kyllä ennenkin ollut tunnilla. Tosi hyvä että ymmärtää antaa periksi jos on huono olo. Toisinaan vedetään sisulla ja oksennetaan tai pyörrytään saliin. Not nice!
Selityksistä huolimatta aikamoinen saldo lähtijöitä :/
Tänään tuurasin Veeraa (jonka piti tuurata Anua) eikä tunnilta lähtenyt ketään. Jei! Tosin mun teki mieli lähteä kun kädet sattu ja energiat oli nollassa. Tossut paino ainakin tonnin. Yoga menikin jo kivuttomammin.
En vaan taas palautunut kunnolla eilisestä treenistä kun en saa syötyä tarpeeksi. Miten edes voin odottaa ja haaveilla lihaskasvusta?! mur!!
Nyt se huono syöminen kyllä johtuu osaksi myös siitä että jääkaappi loistaa tyhjyyttään. Huomenna on kauppapäivä.
Huonosta palautumisesta huolimatta treenasin BC:n jälkeen takareidet salilla. No ku oli aikaa ennen Yogaa!
Hei mahtavuutta, L&T:n mies kävi tänään korjaamassa makuuhuoneen patterin ja lämpötila on jo laskenut 25:sta 22:een! Voi tuntua äkkiseltään kylmältä ;)
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti