Ensimmäinen versio vaparimusasta raapustui tänään levylle ja tottahan sitä oli heti päästävä testaamaan. Ihana auringonpaiste valaisi matkaa ja ilma oli mahtava. Ihan vois kuvitella että kevät olis ihan just täällä, ja kesä <3
Jumasalin valojen fiksaaja sai esimakua tulevasta vaparista kun änkesin saliin höntsäilemään kun toinen koittaa tehdä töitä. Mut en vaan malttanut olla menemättä! Oli niin ihanaa päästä kuuntelemaan musaa lujaa, miettiä mitä liikkeitä haluan mihinkin kohtaan ja mitä liikkeitä ylipäätään haluan ohjelmaan.
Tää vaihe on ihana. Kohta iskee se tyhjän paperin syndrooma, eli mistä päästä alkuun ja saada se eka versio jota muuttaa.
Sit on taas ihanaa kun ohjelma alkaa on kasassa, kunnes taas ollaan pulassa. Ohjelma alkaa sujua paremmin ja paremmin ja musaan ilmestyy ylimääräisiä tahteja kuin tyhjästä.
Mut sit on taas ihanaa kun saa täytettyä ne tauot ja pääsee lavalle esittämään osaamistaan, ja siellä toteaa että systeemit hidastaa musiikkia ihan törkeesti ja ite on koko ajan vähän edellä ja joutuu himmailemaan. Tätä tää sit on. Tästä mä kuitenkin tykkään :)
Höntsäilyt täytyy aloittaa varovaisesti ja maltilla. Syke kuitenkin huitelee helposti yli 160 ja salitreeni olis vielä edessä.
Rinnalle vinopenkkiä käsipainoilla ja ristikkäistaljaa.
Selälle soutua ja köysipullover taljassa.
Olkapäille vipareita käsipainoilla ja takaolalle vähän kinesiksessä vipareita.
Siinä oli tän päivän sali.
Yksin treenaaminen on ihan jees kun saa olla omassa rauhassaaan napit korvissa, mutta ihan samaa poltetta ei saa aikaiseks yksin ku kaverin kanssa treenatessa. Jostain kumman syystä.
Tarkoitus oli mennä vielä illalla Hannan venytunnille, mut en jaksanu lähtee. Venyn kotona. Mä lupaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti