tiistai 13. heinäkuuta 2010

Ylämäki alamäki...

Kyllä sitä sattuu ja tapahtuu ja yhteen viikonloppuun mahtuu iloa ja kyyneleitä, naurua ja vatsanpuruja..

(+) Kaikki alkoi, kun torstaiaamuna join taivaallisen hyvät, upouudella keittimellä keitetyt aamukahvit ja pelailin Bejeweled bliziä. Huomasin menneisyyden haamujen siirtyneen elämässään eteenpäin ja aamu alkoi kaikin puolin lupaavasti.

(-) Sitten sain soiton liiton työttömyyskassan edustajalta: en ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan, koska työvoimatoiston lausunnon mukaan olen päätoiminen yrittäjä. Täh?
Päätös on annettu jo 8.6, heidän tietoonsa se tuli 26.6 ja minulle siis 8.7.

Tulojen määrä ei kuulemma ole se ratkaiseva tekijä vaan se, että mahdollisuudet toiminnalle ovat olleet olemassa. Täh?
Jotta yritystoiminta voitaisiin katsoa sivutoimiseksi, tulisi sen olla toiminnassa työn tai opiskelun ohella 10kk. Koska kouluni sattui kestämään vain 9kk, sen yhden puuttuvan kuukauden vuoksi mut katsotaan päätoimiseksi yrittäjäksi. Just! Riippumatta siis tulojen määrästä, joka on pyöreä nolla, zero euro.

(-) TE-toimistossa täti tiskin takana oli niin töykeä, että sai mut itkemään. Tylyä!
Käski soittaa valtakunnaliseen neuvontapuhelimeen, josta käskettiin soittaa seuraavana aamuna toiseen instanssiin. Sieltä neuvottiin menemään toimistoon selvittämään asia. Huh. Takaisin lähtöruudussa (-).

(-)Toimistossa huonosti suomea puhuva mies totesi moneen kertaan monta ei asiaa - en ymmärtänyt! Hän passitti uudelle virkailijalle, joka vihdoin antoi uudet paperit täytettäväksi ja oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei tämä näin voi mennä (+).

(+) Tässä välissä ystäväni Turun suunnalta tuli ilahduttamaan elämääni. Onneksi!


(- /+) Hippailuintoa hillitsi matti kukkarossa.. Sosiaalitoimisto onneksi ilahdutti tiedolla, että liiton päätöstä odotellessani he maksavat tämän kuun vuokrani, mutta perivät kaiken takaisin työttömyyskorvauksistani. Hahaa, siinäpä perivät olemattomasta! Näinkö kunnon kansalaisista tulee sosiaalipummeja?
Onko tämä se tapa, jolla työttömäksi jäävä on velkaantunut ennen hänelle kuuluvien verorahoilla ja kalliilla jäsenmaksuilla maksettavien työttömyyskorvausten saamista?

Päätin unohtaa huolet ja murheet viikonlopun ajaksi.
(+) Voitin huutonetissä huudon sohvasta (huudon, jonka tein kun vielä luulin saavani rahaa..) ja kilistimme siis kuohuvaa uuden sohvani kunniaksi :D

(+) Ikä tuo mukanaan viisautta. Fiksut tytöt ottaa käsilaukkuun fliparit kotimatkaa varten, mutta onneksi ymmärrettiin jo menomatkalla, että korot voi laittaa kannan alle myös vasta yökerhon ovella ja minimoida päkiöillä sipsuttamisen. Toki senkin olisi voinut huomata jo kotona, eikä vasta pihalla..


(+) Iltaa ilostuttivat karaoke, uudet tuttavuudet, vanhan ystävän ihana läsnäolo..
(-) Iltaa hieman pilasivat seuraa kinuavat epätoivoiset miehet snägärijonossa, snägäriltä saatu ruokamyrkytys, yletön väsymys, kuumuus ja nihkeys..

Jorailusta, valvomisesta ja siitä ruokamyskytyksestä huolimatta olin 12.00 pirtsakkana vetämässä jumppaa :D
Jumppailun jälkeen oli ihanaa rentoutua mökillä. Kesässä parasta on se kun voi vaan olla.



Kotimatkalla Tiko nautti viileästä tuulesta ja vauhdin hurmasta


Päivä kerrallaan ja liikoja murehtimatta. Asioilla on tapana järjestyä.
Tänään kävin Kuusijärvellä paistattelmassa päivää ja polskimassa - ihan yksin! Ja olin itsestäni niin tosi ylpeä. Hyvä itsenäinen minä!

Ei kommentteja: