Fitness SM summausta

Ensin summa summarum, ajatusten purkua ja jäsentelyä, jotta voin keskittyä muuhunkin kuin asioiden pyörittelyyn oman pään sisällä. Kuvia ja muuta sitten myöhemmin.

Fitness Expo, Fitness SM 4.sija

Jyskälän karsinnassa oltiin Annin kanssa jaetulla 3.sijalla, josta fysiikkakierroksen pisteiden perusteella 3.sija meni oikeutetusti Annille. Flunssainen kunto parani viikossa sen verran, että Anni jäi taakse. Edellä oli kuitenkin huippukireä Eevsku, joka otti isoimmat pystit molemmista kisoista, vuoden 2011 suomenmestari Mirka, ja Eve, jonka takareisi revähti pahasti vapaaohjelmassa.

Eve oli tosi hyvässä fitness-kunnossa, ja hänen fysiikkansa miellyttää mun silmää, vapari oli energinen ja puku ihana. Pakko on kuitenkin hiukan ihmeteltävä sitä, että jos kilpailija loukkaantuu ja vapaaohjelma jää kesken, suoritus silti pisteytetään mitaleille. Juoksuun tai muuhun tulosurheiluun meidän lajia ei voi verrata, mutta luistelussa tai aerobicissä suoritus kai hylättäisiin.

Provosoitujille tarkennus: Tässä ihmettelyä herättää siis pisteidenlasku ja arvostelukäytäntö, ei henkilökohtaiset syyt, eikä tarkoitus ole dissata loistavaa kilpailijaa! Eikä tarkoitus ole dissata myöskään järjestäjiä tai tuomareita. Kummastelen vaan käytäntöjä ;)

Fysiikka

Väri onnistui tällä kertaa paremmin, mutta kuntoni oli tosi pehmeä ja omaan makuun huono. Ihan nätti rantakunto, ja muihin tarkoituksiin ihan siisti, mutta kisalavalle liian pehmeä.

Toi väri on ongelmallinen. Mun ihon pH on kai jotenkin outo, koska kaikki värit vihertää, samoin kuin hopeakorut. En ole koskaan voinut käyttää hopeakoruja, koska ne vihertyy päivässä. Se on isältä perittyä.

Kultaiset biksut vielä korostaa sitä viherrystä. Puolustuksekseni on sanottava, että tilasin mustat bikinit, mutta kultaiset tuli.

Kunnon pehmeys taas johtunee Helmikuussa asenetusta Nexplanon ehkäisykapselista. Hormonivalmisteet on ennenkin tuoneet mulle "naisellista pyöreyttä", eli selluesiintymiä vatsasta polviin ulottuvalle alueelle. Aiemmilla dieeteillä homma on lähtenyt hyvin liikkeelle, paino on tippunut lineaarisesti, lihasta on tullut ja kroppa kiinteytynyt. Tällä kertaa juuri mitään ei tapahtunut. Kroppa tiivistyi jonkin verran, mutta mittaukset näytti samaa rasvamäärää läpi dieetin, vaikka mitä olisi tehnyt.

Naisen keho on suunniteltu varastoimaan rasvaa lämmikkeeksi vauvoja varten, ja tästä lämmikkeestä ne hormonit pitää kynsin ja hampain kiinni.

Kolme viikkoa kapselin poistamisen jälkeen paino tippui yli kilon, ja vatsalihakset tuli esiin. Jos kisat olisi ollut lokakuussa kuten ennen, kunto olisi saattanut ehtiä paremmaksi. Mutta tätä tää on - kovasta duunista huolimatta se paras kunto ei aina natsaa just sille yhdelle päivälle joka ratkaisee. Näissä kisoissa myös muilla ennakkoon koviksi oletetuilla kuntohuippu meni ohi kisapäivän.

Kärjen taso alkaa olla kaikissa sarjoissa niin huikea, että kaikki jotka sen ykkössijan ansaitsisi, ei sitä vaan voi saada :/

Omaan suoritukseen on vaan pakko olla tyytyväinen. Tiedän tehneeni parhaani. Tein niin kovaa duunia koko vuoden kuin pystyin, ja olen dieetin vetänyt läpi samalla pieteetillä kuin aina. On vain hyväksyttävä se, että nyt ei homma toiminut.

Jos jotain positiivista haluaa kaivamalla kaivaa, opin kävelemään 12cm koroilla mielestäni ihan nätisti :)

Vapaaohjelma

Vapariosastolla koin onnistumisia. Tänä vuonna keskityin nilkan ja polven ojennuksiin, jotka on olleet mun heikko kohta ihan voimisteluajoilta asti. Ihailen itse kaunista ja linjakasta liikkumista, mutta olen kärsinyt kireistä takareisistä ja pohkeista, eli koukkupolvista, aina. Sekin isältä perittyä. Kireät pohkeet myös heikentää varpaiden koukistajien toimintaa, joten en ole oppinut ojentamaan nilkkaakaan. Se on ollut niin iso miinus omassa mustassa listassani, että nyt olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen oppinut ojentamaan koukkupolvet ja nilkat paremmin :)

Sääntöjen mukaan vapaaohjelmassa on esitettävä voimaa, notkeutta ja kestävyyttä. Näitä elementtejä käyttäen halusin tehdä selkeästi erilaisen ohjelman kuin aiemmat nopeatempoiset tykitykset. Valitsin musiikin ja liikkeet, ja tein ohjelmalle pohjan. Osien yhteen sitomisessa sain arvokasta apua Else Lautalalta, ja kokonaisuuteen olin todella tyytyväinen.

Puku oli sellainen kuin halusinkin, yksinkertainen ja dramaattinen. Siihenkin olen tyytyväinen.

Se, jos tuomaristossa arvostetaan blingblingiä ja akrobatiaa, oli ohjelmani kannalta harmillista.
Seuraavaksi sitten keskitytään niihin temppuihin :)

Palautuminen

Kisakauden jälkeen tarvitaan sekä henkistä että fyysistä palautumista.

Henkinen lataus on niin suuri, kun koko elämä pyörii kisajuttujen ympärillä monta viikkoa, että paluu arkeen on paitsi vapauttavaa, myös hämmentävää.

Lavan takaa messualueelle tullessa oli ihmeellistä kävellä Fitnesstukun osastolle ja ottaa palanen protskupatukkaa maistiaiskulhosta. Melkein kuulin sen taivaallisen harmonin soivan ja käteni hidastettuna hamuilevan kohti kulhon sisältöä.

Ihana äitini oli heti vastassa Brumbergin suukkojen kanssa :D

Kotimatkalla fiilikset vaihteli kovasti. "Haluan heti uudestaan kisaamaan!", "Ihanaa, se on ohi", "Nyt nautin tavallisesta arjesta", "Jos jatkais dieettiä vielä vähän ja katsois mihin suuntaan kunto menee", "Ihanaa, nyt voi tehdä ihan mitä vaan, ilman mitään rajoituksia", "Nyt pari päivää lepoa, tai jos kuitenkin menis heti huomenna vetää kunnon treenin"...

Vaikka omaan kuntoon ja suoritukseen onkin oltava tässä kohtaa tyytyväinen, kyllä silti harmittaa ettei se kondis ollut parempi. Kovin ristiriitaista.

Kropalle kisarutistus on senkin puolesta raskasta, että stressihormonit on korkealla pitkään. Ollaan miinuskaloreilla, treenataan kovaa, ja mietitään kisoja. Pelkästään kisojen ajattelu nostaa sykettä, joten melkoinen kortisolitulva sisuksissa varmaan tulee jokaisesta ajatuksesta.

Dieetillä ensin rajoitetaan hiilaria, sitten tankataan sitä urakalla, juodaan paljon ja sitten ei ollenkaan. Kaliumtasot heilahtelee ja hormonitoiminta on sekaisin. Menee oma aikansa että hommat palautuu normaaliksi.

Oma toiminta on se, johon voi ja pitää vaikuttaa. Kun kaloreita on laskettu pitkään, on siihen tiettyyn ruokamäärään ja laatuun niin tottunut, että siitä on tullut normaalia. Ainakin itselläni on se vaara, että jään noudattamaan sitä samaa ruokavaliota. Kehitystä ei voi tapahtua, ei lihasmassassa eikä voimatasoissa jos energiamäärä pysyy 1800 kcal:ssa myös kisojen jälkeen. Ja mistäs sitten lähdetään siihen seuraavaan dieettiin ja mihin se päätyy?

En havittele mitään valtavaa bulkkausta ja mässäilyä, vaan hallittua plussakaloreille paluuta. Ruokaa siis lasketaan ja punnitaan edelleen, jotta annokset kasvavat siihen normaaliin. Myös pienestä nälän tunteesta on tullut niin normaalia, että tuntuu jopa pahalta jos sitä ei ole. Siitä ajatuksesta on opeteltava eroon.

Nyt täytyy opetella myös elämään sitä normaalia elämää, huomioimaan muitakin ihmisiä ja tekemään normaaleita mukavia asioita, joihin ei ole ollut aikaa, energiaa tai mahdollisuutta. Treeniinkin voisi taas vähän aikaa suhtautua hiukan eri tavalla ;)

Tulevaisuus

Kun tapasin psyykkisen valmentajani ensimmäistä kertaa, hän sanoi, että minun on oltava valmis siihen, että tiettyjen ajatusprosessien jälkeen en ehkä enää halua kilpailla, tai haluan kilpailla eri syistä kuin ennen.

Hän oli oikeassa.