Pysäyttävää kun kaveri lähettää viestillä linkkejä työpaikoista joita on katsonut mulle sopiviksi.. eri paikkoja joissa mua kuulemma tarvitaan. Sanoo että on tehtävä jotain etten kuihdu rusinaksi, koska ei ole kiva olla kaveri rusinan kanssa.. ehkä parasta mitä mulle on sanottu! Hätkähdyttävää. Se ei ehkä ole paljon, mutta osu ja uppos.
Kävin tänään töissä ennen lääkärin tapaamista, ja vastaanoton jälkeen lähetin päällikölle viestin:
Kävin lääkärissä tänään ja ilmoitin jo Jannelle etten tule enää töihin. Janne ei onneksi kysellyt syytä tai sairausloman pituutta.
Nyt ei ole enää kyse vain poskionteloista vaan jaksamisesta. Kroppa hajoaa ensin, koska pää ei tajua himmata ajoissa! Olen pois töistä ainakin neljä viikkoa. Kahden viikon kuluttua on tsekkausaika lääkärillä ja ollaan viisaampia taas.
Erinäisten testien ja keskusteluiden jälkeen viisaammat ovat todenneet että olen ajamassa itseäni loppuun hyvää vauhtia, ja jotain on tehtävä. En ole nukkunut moneen aikaan kunnolla (työpainajaisia), ja väsyneenä kaikki asiat tuntuvat suuremmilta ja aiheuttavat oravanpyörän, josta nyt on hypättävä pois.
Olen pahoillani kaikesta harmista mitä poisjääntini aiheuttaa, erityisesti suurimman projektin osalta. Oli mukava saada se homma, ja sen ajatuksen voimalla räpiköin kaikista muista tehtävistä viimeaikoina. Nyt teidän on kuitenkin joko hommattava joku muu kokoava voima, jos haluatte pysyä aikataulussa, tai lykättävä deadlinea. So sorry!!
Suurin osa töistäni on mukavia, ja ymmärrän että olen itse ne hoitaakseni ottanut, mutta erityisesti henkilöstöasiat tuntuvat todella raskailta, kun en koe saavani tukea esimieheltäni enkä paljoakaan muultakaan johtoryhmältä. Johtoryhmän sisäiset kitkat koen myös uuvuttavina, ja ilmapiirille on oikeesti pian tehtävä jotain.
Näistä asioista voimme puhua töihin palattuani, nyt ei ole, eikä ole ollut vähään aikaan, voimia näiden läpikäymiseen. Tiedän että tää tulee nyt vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin se tuli itsellekin.
Pyysin myös ettei henkilöstölle kerrota poissaolon syytä.. selkävaivoja on ollut paljon muutenkin liikkeellä, ehkä niihin on hyvä vedota.
Vähän pelottaa mitä tästä kaikesta ajatellaan, ja pelottaa että mua pilkataan tai haukutaan tms. kun en jaksa töitäni ja lisään näin muiden taakkaa.. ehkä mua ei oteta edes tosissaan.
Tosin viimeksi eilen keskustelussa kävi ilmi että 3 / 5 johtoryhmän jäsenistä on tyytyväisiä, eikä koe työtään liian raskaaksi. Ehkä pojat siis hoitaa kimpassa myös mun duunit! Nyt pitäis asennoitua siihen, mitä se lääkärikin sanoi: ei ole mun ongelma kuka mun työt hoitaa, eikä ole mun ongelma jos hommat kaatuu, mä hoidan nyt itseni kuntoon ja menen uusin voimin laittamaan asiat oikealle tolalle. Monet on sanoneet että täytyy ajatella terveyttään ennen työtä, mutten voi mitään sille, et tunnen itseni semisti looseriksi nyt :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti