Vedin eilen ihka ekan spinutuntini.
Vuoristospin, eli 45 minuutin intervallitreeni pyöräillen. Rakensin tunnin niin, että parin kovan mäen jälkeen oli kunnon palauttelu, uusi vielä kovempi mäki ja palauttelu. Viimeinen mäki ennen loppujäähdyttelyä oli jo lähes pystysuoraa nousua, eli vastusta niin paljon että polkimet juuri ja juuri liikkuu.
Tuntia tehdessä olin jo ihan tuskissani ja mietin miten ikinä voin sitä asiakkaille vetää.
Nyt kuitenkin ennen tuntia tankkasin kunnolla, Vitamin Wellin Everyday oli tähän tarkoitukseen just hyvä: vitskujen lisäksi foolihappoa ja magnesiumia.
Olipa kyse lumevaikutuksesta ja tunnin tuomasta adrenaliinipiikistä, tai juoman aidosta ja oikeasta toimivuudesta, hikoilin pienen järven pyörän alle, mutta jaksoin hyvin ilman lamauttavaa hapotusta.
Tunnilla oli muutama mun PT asiakas, ja yksi sanoi tunnin jälkeen "Ihan ok tunti. Oli kyllä kaikkeista kevyin jolla oon ollu."
No kiva. Ja tiedän että ko. henkilö on käynyt kevytspin-tunneilla joiden KUULUU OLLA KEVYITÄ ;)
Lohduttauduin sillä, että spinu on kaikista tunneista se, jossa polkijan oma efortti ratkaisee tunnin rankkuuden lähes täysin. Se, että väleissä oli kunnon palauttelut, saattoi myös hämätä luulemaan että tunti oli kevyt.
Spinuneitsyys on kuitenkin korkattu, ja tiedän pystyväni sitä vetämään, joten tästä se lähtee, mun spinu-ura :D
Tänään olikin sitten palauttavaa liikuntaa: kävely auringonpaisteessa salille, vaparitreenailua, venyttelyä ja kävely kotiin. Nyt aurinkoisin mielin töihin treenauttamaan asiakkaita!
2 kommenttia:
No aivan, spnningissä todella ratkaisee se miten itse tekee, eli jos joku tulee sanomaan, että olihan peace of cake, niin ehkä hän on itse chillaillut koko tunnin ;) Kato karjut vaan enemmän liikettä sinne mammojen hanuriin, niin kyllähän alkaa heilläkin otsasuoni sykkimään ;)
-päivi-
Haha, niinpä! ;)
Lähetä kommentti