Kaikki surut ja murheet tuntuu kasvavan äärettömiin mittoihin, ongelmia näkee joka puolella ja kaikki vaan tuntuu pahalta..
Voi olla että nämä tunnelmat yhdistettynä aivasteluun ja kuumottavaan hengitykseen viestittää jotain, mutta mitä?
Eilinen päivä alkoi Finrexinillä ja BodyCombatilla. Ei ehkä maailman paras yhdistelmä, mutta toimi eilen.
Kävin pyörähtämässä secondhand shopissa ja sen alakerrassa olevalla lähetyskirppiksellä. Samaa pölyltä ja salvalta haisevaa vanhaa tavaraa molemmissa, mutta hintalaput kuin eri planeetalta.
Käsittämätöntä millaisia hintoja tämä secondhand shop pyytää vanhasta raihnaisesta tavarasta! Mutta kai senkin tilavuokra on jostain maksettava.. Alakerran kirppikseltä sen sijaan löysin aarteita ;)
Illalla alkoikin sit jo nekku vuotaa ja olo olla voimaton ja kiukkuinen ja väsynyt ja kipuinen, ja kaikki tuntui kurjalta.
Saako kipeenä mennä toihin? No ei tietenkään. Silti join taas Finrexinin ja valmistaudun respavuoroon. Kun oon lupautunut tekemään vuoroja jotka ei oo muille kelvannut, auttamaan hätätapauksessa, en jotenkaan kehtaa ite jäädä pois.
Miten huonohkon itsetunnon ja omanarvontunnon omaava ihminen voi tälläisissä tilanteissa kokea itsensä niin tärkeäksi ja korvaamattomaksi? Jos arvostaisikin itseään tarpeeksi, osaisi avostaa omaa etuaan niin paljon että jäisi kotiin sairastamaan heti eikä vasta kun on pää kainalossa.
Tyhmästä päästä kärsii ja sillee..
2 kommenttia:
Oli kiva kun olit töissä. Sun iloinen naamas ei kyllä viestittänyt ollenkaan sairaudesta... tai sit mä olin niin täpinöissä salilla, etten vaan huomannut. Olen sairaiden ihmisten ympäröimänä tullut immuuniksi.
Finrexin ja burana on hyvä setti - vähän aikaa on ihan terve olo :)
Lähetä kommentti