Ehkä pääsen mukaan jo seuraavalle kurssille, mut nyt on keskityttävä ohjaamiseen ja uusien lajien opetteluun, koska muuten ei aika riitä palautumiseen. Se on vaan fakta, että kroppa ei palaudu yhtään sen nopeammin vaikka vapaa-aikaa olisi enemmän. Tai kai se vähän nopeammin, mut ei silti pysty joka päivä vetämään äärirajoilla. Harmi, koska se se vasta on mukavaa!
Maanantaina ohjelmassa oli vain reipas kävelylenkki Tikon kanssa ja joogan opettelua. Se combo toimi hyvin palauttavana treeninä.
Syyskuun ajan jumppasalin ulkopuolella nökötti kova ja karskin näköinen palautelaatikko. Ohjeessa kehotettiin antamaan palautetta ryhmäliikuntatunneista ja ohjaajista.
Palautehan on se, jonka avulla voimme kehittää toimintaamme, parantaa palvelua ja ennen kaikkea kasvaa ihmisinä.
Koko syyskuun rohkaisin ja muistutttelin asiakkaita antamaan risuja ja ruusuja (joskus myös riisuja ja rusuja) ja samalla jännitin ja pelkäsin ja ohimennen murisin palauteboksille.
Eilen ne palautteet sitten lävähti tuotevastaavan näpyttelemänä sähköpostiin sekä asianosaiselle itselleen että keskusjohtajalle.
Jos onnesta voisi oikeasti olla soikeena, olisin ollut :)
Ihania palautteita joiden voimalla jaksaa syksyn sateet ja pimeyden. No ei ehkä sitä pimeyttä ja sateita mut ainakin tunnit pimeän ja sateisen syksyn ajan.
Omasta horroksesta on hankala herätä ja löytää se sisäinen ninja lounasajan combatissa, kun aurinko paistaa sisään täydeltä terältä ja salissa on vain kourallinen ihmisiä. Mutta ne lounasajan friikit onkin niitä tositaistelijoita ja viimeistään lämmittelybiisi vie mennessään ;)
Respasta ojennettiin vielä käteen päivän piriste:
Ei tullut tälläisiä palautteita edellisessä duunissa: "Sinusta huomaa että pidät työstäsi!"
Se on niin totta. Rakastan työtäni!! :D
--
1 kommentti:
Lue toi:
http://www.sciencedaily.com/releases/2010/05/100519131130.htm
Lähetä kommentti