Hitto että nää syksyt on vaikeita!
Aamulla ei huvittaisi avata silmiä ollenkaan kun verhon raosta näkyy pelkkää harmaata. Päivällä ei huvita tehdä mitään kun on kylmää ja märkää. Illalla ei vaan huvita.
En tiedä johtuuko alakuloisuus ja väsymys vain syksystä vai ylenpalttisesta tuntien ohjaamisesta ja siihen liittyvästä palautumattomuudesta. Väsyneenä ei huvita tehdä ruokaa joten tulee syötyä huonosti (yksipuolisesti ja liian vähän) jolloin ei saa tarpeeksi energiaa ja tila vain sitten ruokkii itse itseään.
Eilinen BodyPump + BodyCombat kulutti sykemittarin mukaan 998 kcal, vaikka löysäilinkin "lepopäivän" kunniaksi molemmissa. Eilen olisi siis pitänyt syödä 2500 kcal jotta kulutus ja saanti olisi balanssissa - no can do! Jos tilanne ei tasoitu edes muutaman päivän sisällä, vaan joka päivä kulutus on saantia suurempaa, keholla ei riitä polttoainetta se on selvä.
Syksyllä pitäisi siis joko muuttaa etelän aurinkoon tai ees palkata joku käymään kaupassa ja kokkaamaan.
Jos ei olisi mitään velvoitteita, käpertyisin sohvannurkkaan tuijottelemaan harmaata taivasta ja eläisin mustalla kahvilla ja tupakalla. Mutta vaan syksyisin. Oikeesti vatsa ei kestä mustaa kahvia, enkä ole vuosikausiin polttanut ainuttakaan tupakkaa, mutta syksyisin ajatus houkuttelee.
Talvella lumi auttaa asiaa. Ei oo niin pimeetä ja masentavaa. Keväällä olisin taas pirteä ja iloinen, joisin vihreää teetä, eläisin terveellisesti ja liikkuisin hullun lailla. Ja kesä.. kesä on ihan parasta :)
Syksyisin musta tulee luuseri debis. Kiukuttaa suututtaa, väsyttää ja vätystää. Pliis, hoitakaa mun työt ja antakaa mun olla! Herättäkää kun linnut alkaa taas laulaa ja puut vihertää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti