Kuusijärven rantavahdit pitävät mua ehkä odottavien äitien tukihenkilönä tms. koska käyn siellä lähes päivittäin eri pallovatsan kanssa. Tämä vaan sattuu olemaan sitä aikaa, kun ystävät ja tuttavat lisääntyvät yksi toisensa jälkeen.
Tänään vuorossa oli ammattikouluaikainen paras kaveri, jonka kanssa nähtiin viimeksi noin kolme vuotta sitten, vaikka asutaan 20km:n päässä toisistamme. Mitä ihmettä tapahtuu ihmisille, kun on muka niin kiire, ettei saa sovitettua "ystäväaikaa" kalenteriin?
On työt, miesystävät ja koirat, ja niissä muka liian paljon tekemistä.
Oli silti ihanaa, ettei hukattua aikaa huomannut hiljaisina hetkinä tai kadotettuna yhteytenä. Ei haittaa, vaikka ei usein näkisi, kun tietää ja tuntee toisen niin hyvin kuin mekin tunnetaan <3
Muutama sana treenistä välillä:
Selkätreenissä en jostain syystä saanut tuntumaa, en sitten millään.
Ehkä en ole palautunut kunnolla, kun takana on kuitenkin 2 vkoa kovaa treeniä. Ens viikko on kevyempi, ja toivon pääseväni taas vaparin pariin. Aamulenkit ja salitreenit on nyt vienyt kaikki mehut, ja vapari on jäänyt mielikuvaharjoittelun varaan. Sekin on välillä ihan hyvä tapa treenata :)
Muistuttelen taas, että kehityksen kulmakivet edelleen ovat treeni, ravinto ja lepo.
Kun treeni on kovaa, ravinnon saanti rajoitettua ja uni jäänyt vähiin, ei palaudu eikä siis kehity.
Huomenna hiukan lisää hiilaria, kevyttä palauttavaa liikkumista ja huoltavaa venyä :)
1 kommentti:
Toi on niin totta, että mitä lähempänä asuu, sitä harvemmin näkee! Mutta tosiystävyys ei katso välimatkoja eikä mittaa kierrosaikoja. Tosiystävyys on pitkäikäinen, vähä niinkun joillakin jatkuvasti uusiutuva huuliherpes! :)
Lähetä kommentti