sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Oma maa mansikka, mökkimaa mustikka

Säätiedotusten myrskyuhkauksia uhmaten lähdin mökille mustikkametsään. Sateella ei mustikoita kannata kerätä, joten pätin, ettei sade ole vaihtoehto, eikä ollut! ;)


Lauantaina ämpärin pohjalle ropisi n.4 litraa sinistä kultaa, ihan puhtaasti hartia- ja sormivoimin. Joku mummeli tuli vastaan poimurinsa kanssa, mutta me toimitaan täysin luomuna, ilman dopingia, tässäkin lajissa. Tulos ei ole niin kova kuin poimurilla, mutta ainakin voi olla ylpeä jokaisesta omin käsin poimimastaan marjasta.


Ruokavaliooni kuului lauantaina ihan suunnitellusti hieman normaalia enemmän hiilaria, eli ah niin ihanaa paahdettua ruisleipää.

Illalla sen ylimääräisen hiilarin tunsi kehossa pakottavana tarpeena juosta. Niinpä juoksin Lopen mäkisessä maastossa 5km lenkin Zumbamusat korvissa.


Mökkiä kohti mennessä vedin ylämäet mäkivetoja, joka oli kohtalaisen kova reisijumppa kun korkeuseroa on kuitenkin 38m. Ilta-aurinko paistoi ja juoksu kulki. Ihanaa. Illan kruunasi mökkisauna, pimenevä metsä ja kolmasti jyrähtänyt ukkonen.

Olen kuullut että ihminen on aamuisin hieman pidempi kuin illalla, mutta viime yönä ilmeisesti venyin pituutta useamman sentin. Yöllä oli pakko kääntyä diagonaaliin kun en muuten mahtunut kunnolla sänkyyn. Siis siihen sänkyyn, jossa olen nukkunut monta monta kertaa ennenkin! Ja aamulla kolauttelin päätäni vähän joka kulmaan. Kuinka paljon sitä ihminen voikaan kasvaa kun syö ruisleipää ja mustikkaa?!

Tänään alkoi sataa juuri kun sujautin kumpparit jalkaan, joten vietin Kunto Plus-lehden parissa pari tuntia. On siinäkin muuten lehti - muutamia ihan ok juttuja ja hyviä pointteja, mutta niin paljon epäkohtia että pistää vihaksi.
"Kuinka pääsen nopeasti terveelliseen päivärytmiin vuorojen välillä, kun teen vuorotyötä?" Asiantuntija vastaa: "-- Kehotan sinua rajoittamaan yötyötä, vähentämään perättäisten yövuorojen määrää ja välttämään lyhyitä taukoja vuorojen välillä. Neuvon myös pitämään paljon vapaita viikonloppuja ja välttämään pitkiä vuoroja--"
WHAAAT? Onko Tanskassa työntekijällä tälläsiä mahdollisuuksia? Kuka niitä laitoksia öisin pyörittää?

Back to blueberries. Kahden päivän saldo oli 8 litraa :) Nyt saa taas aamupuuroon hyvää tuoretta mustikkaa. Suomalaista superfoodia.

Kaikessa ihanuudessaan viikonloppu oli onnistunut, vaikka täytyykin myöntää, että Tikoa oli taas hurja ikävä. Se aina niin nautti mökkeilystä, paineli pitkin puskia niin että vimmatusti heiluva häntä vaan näkyi, odotti kärsivällisesti (no ei ihan) pöydästä putoilevia makkaran kuoria ja pesi grillin parilan (ja jalat, grillipihdit, lautaset, roskat...) kielloista huolimatta.

Onneksi on vielä meidän hurja vahtikoira Daisy (2kg)


Daisy on ottotyttöni, joka on asunut viimeiset 6 vuotta äidilläni. Ikävuosistaan (12) huolimatta se on muuten hyvässä kunnossa, mutta unohtaa välillä miten kävellä, ja astuu saman puolen etu- ja takajalalla. Niin ja se on hampaaton. Ja itsepäinen. Ja sillä on sinivalaan kokoinen ego.

Energistä kesää!

Ei kommentteja: