Tänään työpäivän jälkeen auton tuulilasissa odotteli keltainen Q-Parkin 60€ maksuklappu 2h pysäköintiajan ylityksestä. Jo kolmas tässä kuussa.
Kyse ei ole siitä, että tahallani jättäisin auton kielletylle paikalle, tai välinpitämättömyyttäni jättäisin auton ylipitkäksi ajaksi parkkiin, siksi se ottaa extrapaljon päähän. Varsinkin kun työpäivän pituus oli tänäänkin 2,5h, siitä jäin reilusti siis maksajan puolelle.
Se taitaa silti nykymaailmassa olla jo kohta joka paikassa niin että pitää maksaa saadakseen tehdä töitä.
Kun asiakkaaseen keskittyy koko tunnin, unohtaa kaiken muun, ja kun se seuraava asiakas tulee heti perään, ei sitä autoa vaan millään muista. Ei auta kännykkämuistutuskaan kun sitä kännyä ei voi pitää mukana.
Keräilin itseäni hetken, nielaisin ja pyyhin vetistävät silmät. Kun asialle ei mitään enää voi, treeni auttaa ketutukseen. Siispä salikamat päälle ja rautaa niskaan.
Kyykkytreeniä tehdessä eräs miespuolinen asiakas tuli kertomaan, että tuntee yhden kovan urheilijan joka opetti, että kyykätessä kantapäiden alle kuuluu aina laittaa koroke.
Jaa. Hymyilin ja nyökyttelin.
- "Ootko kuullut siitä?" kysyi mies.
- "joo, se liittyy kai nilkan liikkuvuuteen..."
- "ei ei ei, kun aina pitää laittaa lauta tai muu koroke"
- "joo'o, silloin kai saa paremmin kantapäälle painon ja aktivo..."
- "ei ei kun se on tosi hyvä urheilija, Se täällä joskus opetti ja kaikki sen jälkeen laittoi kyykyssä laudan kantapäiden alle"
- :)
En voinut enää vastata mitään. Joskus vaan on parempi olla hiljaa. Ja hymyillä. Vihaan sitä, että joku sanoo, tai edes kuvittelee, että jotain on pakko tehdä vain siksi että niin on. Minä haluan syitä ja perusteluita.
Seuraavan kyykkysarjani jälkeen sama mies tuli takaisin:
- "kaverini, hän harrastaa power liftingia, sanoo että tyttöjen pitäisi ainoastaan tehdä tätä kyykkyä" sanoo mies ja demonstroi minulle askelkyykkyä. "Ei mitään muuta kuin tämä."
Enää en edes hymyillyt. Ainakaan ollenkaan aidosti. Hämmentynyt irvistykseni ja ärsytyksen sekainen turhautumiseni saattoi etäisesti muistuttaa hymyä, ja tyynestä pois kääntymisestäni huolimatta kiehuin, mutta toivon, ettei mies pahoittanut mieltään. Sehän on asiakas. Ja asiakas on aina oikeassa.
Sain tehtyä hyvän treenin, kaikesta huolimatta. Kokeilin erilaisia toiminnallisia liikkeitä, sain hien irti ja ärsytyksen tasoa laskettua. Ilman 180€ velkaa Q-Parkille olo olisi voinut olla ihan loistava.
Huomenna menen heti aamulla 9.00 ohjailemaan jumppaa yhdelle työporukalle, joten nyt ruokaa ja nukkumaan. Ensin on toki pakko katso kilpa-aerobicin (Fisaf) MM-kisojen nettilähetystä. Go Rita GO!!
3 kommenttia:
No vei ei! Ei enää tiedä itkiskö vai nauraisko. Onneks mun treeniohjelmassa on siis askelkyykky ;) toivottavasti tänään parempi ja kiitos vinkistä, tosi huippua kun noita nettilähetyksiä tulee!
HUH, onneksi asiakas on jopa harvemmin oikeassa.
Eikö teillä olisi töissä mahdollista saada henkilökunnalle omia parkkilupia tms? Meillä kuuluu kaikilla on nykyään sekä kiekko, että parkkilupa, mutta STAFF-luvalla pysäköinti aika on "ajaton".
Kivaa päivää! :)
Jenni N
Ihastuttavaa itsehillintää. Mä olisin varmaan tossa tilanteessa pelkästään toivonut, että se mies pahoittaa mielensä. Tai vähintään tivannut perusteluja.
Kannattaisi varmaan ottaa siellä salilla puheeksi se parkkiasia. Eihän tossa ole mitään järkeä, ettei voi tulla autolla töihin.
Lähetä kommentti