Kauneutta ja terveyttä

I Love Me - Kauneus- ja terveysmessut 2012 oli ja meni. Huikea tapahtuma, jossa olisi katseltavaa ja kuunneltavaa ihan joka kellonlyömälle jos vaan jaksaa kävellä ja kiertää. Siellä olis ollut pari mielenkiintoista luentoa, harmittaa etten ehtinyt kuuntelemaan.

Minä olin Wrangen osastolla lauantaina ja sunnuntaina maistattamassa Easy Bodyn ja Isostarin protskupatukoita sekä Modifastin ateriankorvikejuomaa. Ja myin Pumaa. Ja Better Bodiesia.

Lauantaina tiimiin kuului mun lisäksi Maija, Heli ja tämän mahtavan kuvan mestarillisesti vastavaloon taituroinut Liisa.

Mää ja Maija E.

Sunnuntaina Maija vietti ansaittua vapaapäivää ja hänen paikkansa tiimissä otti ihan yhtä ansaittua vapaapäiväänsä messuille viettämään tullut tehotyttö ja ikiliikkuja Nina, joka on tällä kaudella kunnostautunut mun huoltajana, treenikaverina ja nyt siis myös promotiimiläisenä. Siis sen lisäksi että on ennen kaikkea mun ystävä!

Mää ja Nina R.

Ninalle erityiskiitos nopeasta paikkauksesta, kun paikalle buukattu toinen tehonainen joutui viimehetkellä, edellisenä iltana, perumaan keikan.

Lauantaina lounaan jälkeen kiersin kahvikuppini kanssa omalle osastolle pidemmän kautta, jotta edes vähän ehdin nähdä messutarjontaa. Fitpolen (tai Ahlsportin) osastolle jäin kyselemään messutarjoustangosta tarkempia speksejä ja Lorna Janen  osastolla ihastelin vaatteita. Siinäpä se sitten olikin se messuilu. CocoVin osastolla ei mun mielestä ollut kummoisia messutarjouksia, mutta väkeä siellä silti riitti. Kansa on löytänyt superfoodit ;)

Sunnuntaina, kun messuhalli alkoi hiljentyä, kävin tekemässä ostokset: Fitpole Original.

Tyypit olivat tehneet pääsääntöisesti postimyyntikauppaa, joten mä sain oman näytillä olleen pakettini sopivaan uloskantohintaan. Ei jäänyt messuosaston purkajille ylimääräistä kannettavaa. Win - win situation! :)
Ja autolle kävellessä ymmärsin, miksi se haluttiin myydä pois eikä kantaa takaisin. Huh! Kiitin onneani (tai tapaani olla myöhässä) siitä, että olin valinnut alleni oman auton bussin sijaan.

Ja illallahan se jo kasattiin paikalleen.
Se oli tosi näppärää. Tanko oli kahdessa osassa, ja paketissa tuli osien yhdistämiseen tarvittava kuusiokoloavain. Tanko kiristettiin lattian ja katon väliin (säätövaraa oli aika reilusti) myöskin mukana tulleella jakoavaimella. Laitettiin se silmämääräisesti suoraan, koska vatupassi oli ihan hunningolla. Se näytti ihan mitä sattuu.

Halailin ihanuutta koko loppuillan ;)

Arvatkaa mitä tein tänään vapaapäivänäni!?

Some happy times with my new pole! 

Ekat pyörähdykset oli kamalan kömpelöitä, norsu posliinikaupassa, mutta siitä se lähti sujumaan. Tankoa sai vähän väliä pyyhiä kun epiteelit jäi siihen kiinni, kädet luisti ja jalkoihin sattu, mutta oli se niin kivaa!

Olin jo ihan unohtanut, että tällästä liikunnan ja urheilun pitääkin olla - tekemisen iloa ja onnistumisen tunteita. Vaikka salillakin tulee hyvä fiilis, mutta ei siitä hauiskäännöstä ihan samanlaisia kiksejä saa. Siitä on ihan liian kauan kun olen viimeksi oppinut mitään uutta. Nyt riittää haastetta ja opeteltavaa. Ihan loistava fiilis kun saa pienen pähkäilyn jälkeen jotain tehtyä. Ja nää oli vasta ihan perusjuttuja.

Mutta nyt tässä meneekin varmaan taas ainakin viikko ennen seuraavaa treenimahdollisuutta - on sen verran nahattomat kaikki taipeet! Kun kroppa tottuu, on ehdottomasti mentävä tunneille inspiroitumaan.

Olisko suosituksia studioista tai ohjaajista? Sain osastolta flyerin, jolla pääsee kokeilemaan jotain Pole4Fitin tunneista.

Odotan innolla sitä päivää, kun hermotus ja lihaksisto kehittyy siihen kuntoon, että saan tehtyä jotain oikeasti hienoa! Jotain niinku tähän tyyliin:

Huom! Oona Kivelä on siis Suomen - ja maailman - huippu. Ymmärrän, että samalle tasolle (tai edes lähelle) pääsy vaatii satoja, tai jopa tuhansia, tunteja tangolla. Mulla on niitä takana 6. Joten tankotanssijat, no worries, en aliarvioi lajia, olen vain innoissani :)