Tiedän että B12-vitamiini ja D-vitamiini on nyt tärkeitä, ja olen kuullut paljon hyvää vitamiinisuihkeista, joten ostin Ruohonjuuresta kokeilumielessä molempia. B12 maistuu hedelmäiseltä ja D piparmintulta. Aika kalliitahan ne oli, ainakin skeptisyysasteeseen nähden. Mutta... ihan oikeesti olen huomannut olossa muutoksia. Keskittymiskykykin on illan viimeisten asiakkaiden kanssa ihan eri luokkaa kuin ennen.
Oli syy mikä tahansa, ihmettelen itsekin miten kulunut viikko sujui niin hyvällä draivilla.
Jokainen liikenevä vapaahetki treenasin uusia LesMills BodyPump ja BodyCombat koreografioita, jotka nyt kevätlukkarin startattua on torstaisin mun ohjattavana, samoin kuin Espoon kaupungin seniorit. Ne vasta oli ihania tyyppejä! Sennutunnit on kyllä ihan parasta antia ohjaajan uralla, oikeesti. Haastetta riittää yhtä paljon kuin huippu-urheilijoissa, mutta nää on niin elämänmyönteisiä ja positiivisia, mihinkään ei ole kiire eikä mitään enää suoriteta, vaan kaikki mitä tehdään on kivaa ja mukavaa.
Viime keväänä ohjasin BodyPumpia, mutta Combatin vakkariohjaamisesta on jo reilu vuosi aikaa. Pump on ollut mun repertuaarissa niin monta vuotta, että sen koreografian (eli liikkeet ja niiden rytmitykset) opin yleensä suht helpolla, mutta Combatia joutuu opettelemaan useamman tunnin. Nyt, kun ne oli molemmat samaan aikaan opeteltavana, meinas iskeä epätoivo!
Kun liikkeet saa lihasmuistiin, niin että kroppa tekee liikkeen oikein, oikealla musiikin iskulla, ilman miettimistä, pystyy ennakoimaan ja on mahdollista ohjata. Kun taas koko aivokapasiteetti on käytössä koreografian miettimisessä, ei ohjausta voi olla. Jokainen ohjaaja joskus unohtelee, eikä treeni siihen kaadu, mutta ei se mukavalta koskaan tunnu.
Sille, joka ei ole koskaan ohjannut, voisi antaa esimerkin: olet menossa laulamaan, tiedät biisin, tunnet melodian, mutta sanoista et ole ihan varma. Siinä on paha keskittyä esiintymiseen. "Teet vaan jotain" on yleisin neuvo tutuilta, mutta jokainen voi miettiä kuinka helppoa on keksiä "ihan vaan jotain sanoja" kesken laulun.
Treenihän siinä on pääasia, eikä sen rytmityksen niin väliä. Ne tunnit oli ja meni, enemmän tai vähemmän oikein ;)
Perjantaina olikin omien asiakkaiden vuoro, näin pari ihanaa kaveria ja skriptasin lauantain CrossCore-koulutusta myöhälle yöhön. Matkan varrella oli pakko pysähtyä hetkeksi ja kaivaa kamera esiin - siis vain kamera, ei spraymaali, sen oli tehnyt joku muu.
FAFin CrossCore-koulutuksessa menikin lähes koko lauantaipäivä, ja vaikka ilta menikin raportteja kirjoittaessa, oli ihan voittajafiilis - viikosta on selvitty!
Tänään oli vuorossa vuoden eka akrobatiatreeni! Ex-työkaverini Olia aloitti Tikkurilassa aikuisakrobatiatunnit, ja mun iloksi puolet ryhmästä on mun kavereita :) Voi pojat se oli mukavaa.
Viikon treenit oli siis BodyPump,BodyCombat,Bodypump,BodyCombat,BodyP... Sennujumppa, BodyPump, BodyCombat ja akrobatia. Ihanaa, ens viikolla pääsee taas salille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti