torstai 27. marraskuuta 2008

Kipuisena toista päivää kotona..

Tiksun aamupisulle pääsy venähti 12.30 asti kun en millään ois jaksanut lähtee ulos. Ihanasta lumesta on enää loskaa jäljellä, ja ilma vaan lämpenee. Tiko tietysti nauttii loskastakin niin kauan ku se on hiukankaan jostain kohtaa valkosta. Jostain sille oli kuitenki tehtävä lumppareita että sen sai liikkumaan, ja niitä palloja se sit aina jaksaa ylpeänä kantaa pitkät matkat ;)

Miksei lumi sula koiran suuhun?

Mä olisin mielelläni mennyt jo sisälle, mut Tiko vaan seisoi keskellä umpihankea eikä suostunu liikkumaan. Käytiin äänetön dialogi: "Tiko, nyt mennään jo sisälle", "äiti mä en haluu vielä sisälle", "mutta Tiko, äiti on kipeä eikä voi olla kauempaa ulkona", "ihan vähän aikaa vaan äiti, muutama pallo!". Ja niin äiti heitteli muutaman vetisen pallon pojalle, joka hyppeli jänisloikkia upihangessa maailman onnellisimman näkösenä häntä heiluen ja korvat höröllään. On se vaan suloinen kaveri.

Ei kommentteja: