Unohdin puhelimen kotiin. Huomasin sen kotipihassa, mut en ehtinyt enää kääntyä takaisin. Punnitsin, kumpi on pahempi, myöhästyä töistä vai olla siellä ilman puhelinta. Kahden sekunnin mietinnän tulos oli se, että juoksin bussiin ilman luuria - mikä osoittautui myöhemmin virhearvioksi.
Toimituksessa on tapana tilata kuvaaja mukaan keikalle netissä, ja kun kuvaaja varmistuu, hän soittaa toimittajalle ja yhdessä sovitaan treffit jne.
Kun ei ollut sitä matkapuhelinta, treffit oli pöytäpuhelimitse sovittava tarkasti kuvauspaikalle ja annettava tuntomerkit puolin ja toisin. Mä en tunne kuvaajia eivätkä he minua.
Viime keikasta viisastuneena otin omenan ja vesipullon mukaan, jos se keikka vaikka taas venyy. Fiksu minä!
Reittioppaan mukaan pääsisin näppärästi bussilla sovittuun paikkaan alle vartissa. Hienoa! Katsoin parin seuraavankin bussin numerot. En tietenkään ehtinyt siihen ekaan, joten olin tyytyväinen itseeni kun ymmärsin katsoa myös sen seuraavan. Jee, hyvä minä!
Sitten se alkoi. Enkä tietenkään ollut katsonut sen toisen bussin reittiä. Katsoin vaan pysäkin nimen, jolla mun olisi EKASTA bussista pitänyt jäädä. Ymmärsin sen kun olin jo 10min. myöhässä sovitusta, eikä se oikea pysäkki ollut vielä tullut vastaan.
Jäin pois seuraavalla pysäkillä, ja manasin saman tien sitä, miksen mennyt niin pitkälle, että olisi näkynyt takseja. Lähdin samaa reittiä takaisin. Poistuin bussista heti kun näin ensimmäisen taksitolpan, hyppäsin autoon ja pyysin viemään minut oikeaan osoitteeseen. Ajettiin sen bussin perässä, josta olin juuri jäänyt, ihan sinne pysäkille asti, jolla mun olisi pitänyt jäädä pois. 7,50€.
Kuvaaja oli jo paikalla ja tehnyt hyvät pohjatyöt. Onneksi ei ollut vihainen. Lupautui myös viemään mut keikan jälkeen takaisin toimitukseen. Hienoa! Piti mua varmaan tosi fiksuna. Myönnettävä se vaan on, että jos on pienikin mahdollisuus eksyä, minä eksyn. Ja vaikkei niin pitäisi olla mahdollisuuttakaan. Sen kanssa vaan täytyy elää ja ehkä ostaa navigaattoripuhelin.
Hienoa, kun töissä miettivät että se Johanna on kyllä muuten pätevä toimittaja mutta aina saa jännittää löytääkö se perille vai ei.
Mahtaisko HS lähettää mut ulkomaankirjeenvaihtajaksi? Oon kyllä mestari eksymään, en ymmärrä politiikkaa, vakavat uutiset ei kiinnosta ja pelkään puhua ulkomaankieliä, mut haluaisin kovasti matkustaa ;) Sakke lupasi lähteä mukaan Tarzaniksi jos mennään johokin lämpöiseen. Ei pula-ajan Tarzan vaan nykyaikainen elintaso-Tarzan!
Juttukeikalla meni sen verran pitkäksi (onneksi oli mukana se omena!), etten olisi ennen sirkustreenejä ehtinyt kotiin, joten menin suoraan sirkukselle ja pyysin päästä mukaan aikaisemman aikuisryhmän treeneihin. Se sopi ohjaajalle, joten jäin temppuilemaan. Voltteja eteen ja sivulle, arabialaisia oikein ja väärinpäin, perhosta ja puolivolttia.
Sit jäin vielä omiin treeneihin. Ei muuten riittänyt virtaa siitä omenasta! Tramppahyppyjä ja arabivolttia volttivyön kanssa. onneks sai olla avustajana välillä eikä tarvinnut koko ajan ite olla hyppimässä. Muuten se avustaminen on vähän tylsää, mutta kun oli yhdet treenit alla, lepotauot tuli tarpeeseen. Energia alkoi hiipua 1,5 tunnin kohdalla, ja loppua siinä kolmannen tunnin loppuvaiheilla. Ei sitä lounaan ja omenan annilla jaksa koko päivää riehua.
Kympiltä kotona, iltapalaksi riisiä ja kanaa. Voi olla, että täytyy joku leipä vielä mutustaa kun nälkä meni jo siihen vaiheeseen, ettei maha tunnu täyttyvän millään.
Kohta pää tyynyyn ja aamulla pirteänä töihin. Täytyy muistaa ottaa taas treenikamat mukaan, kun töiden jälkeen olis BP-tunnin ohjustus. Takki tyhjä. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti