torstai 11. helmikuuta 2010
Mietiskelyä
Miten ihminen on vieraantunut kropastaan niin paljon, ettei tiedä mitä, milloin ja kuinka paljon pitää suuhunsa laittaa?!
Usein kuule lauseita kuten "laihtuu kun ei syö" tai "kuuden jälkeen syöminen lihottaa". Ihmiset syö terveellisinä pitämiään ruokia surutta miten ja milloin vain tai onnistuvat muuten törttöilemään ruokavalionsa kanssa syystä tai toisesta. Jos rasvapurkin kyljessä lukee "kevyt", sitä voi syödä vaikka lusikalla, sehän on kevyttä.
Huolestuttavaa on, että ihminen on saanut ennen luononnonvaraisina eläneet ja hyvin voineet eläimetkin kadottamaan luontaisen kykynsä säännöstellä ravintoaan. Evoluutio? Eläväiset tottuvat siihen, että kaikkea on saatavilla?
Eikös sanota, että eläimet tunnistaa myrkyllisen ja syötäväksi kelpaavan ravinnon? Mites koirat, jotka syövät suklaata, vaikka se on niille myrkkyä? Koirat myös jättää salaatin syömättä. Ihminen on suunniteltu syömään elukoita ja marjoja, mutta mites viinikumit ja pussimuusit sopii kuvioon? Entäs muut teolliset pöperöt, jotka valitettavasti on helpompia ja ennen kaikkea halvempia kuin kunnon ruoka?
Säännöllinen ateriarytmi takaa sen, että pysyy toimintakuntoisena pitkin päivää. Mistä kroppa tietää milloin kello on kuusi? Jos treenaa tai on töissä illalla, on ihan varmasti syötävä illalla! Päivän kokonaisenergiamäärä vs. energian kulutus on se ratkaiseva tekijä. Nälkäisenä ei saa nukuttua, seuraavana päivänä on väsy, ja koko ajan tekee mieli napostella, koska väsynyt kroppa kaipaa epäoivoisesti energiaa.
Tästä pääsemme toiseen kummallisuuten: uneen! Jos tarkastelee asiaa "ulkopuolelta",nukkumminen on todella omituinen asia. Miksi ihminen on suunniteltu niin, että se touhaa 2/3 vuorokaudesta, ja 1/3 makaa vaakatasossa silmät kiinni. Jos ei kellistä vaakatasoon, ei toimi pää eikä kroppa. Ja miten sitä jotenkin katoaa maailmasta, kadottaa tietoisuuden, kun vähän aikaa makaa silmät kiinni? Mikä se on se tila, johon silloin menee? Alitajunta kehittelee kaikenlaisia tarinoita, lihakset nykii, joillain on vaikeuksia hengittääkin, mutta silti niin vaan täytyy tehdä. Joka päivä. Joka ikinen päivä!
Lääkärisetä määräsi sairaslomalle loppuviikoksi.Lauantain pumppi on vielä kysymysmerkki - näen kuulemma huomenna mihin suuntaan tauti on mennyt ja voin päättää itse vedänkö tunnin vai en.
Tänään lepoa ja jaffaa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Heh, hauska kirjoitus!
Sait meidät ihmiset kuulostamaan joiltain avaruusolioilta :D.
Lähetä kommentti