Aamu oli eilistäkin kamalampi. Heräsin taas kurkkukipuisena, tällä kertaa myös aivastellen.
Huonosti nukutun yön jälkeen lohduttauduin ajatuksella, että ainakin saan rentoutua Marin hoidossa sen tunnin, auttoi reiki tai ei.
Kotona en saanut mitään aikaiseksi. Kisalaukun pakkaaminen ei kiinnostanut pienintä hitustakaan. Oikeastaan vaan ärsytti koko ajatus. Kuumemittarikin näytti 37 ja olo oli kurja. Varasin 1,5km pyöräilyyn Tikkurilan keskustaan reilusti aikaa, että saan polkea iiiiihaaan raaauuuhaaalliiseeestiii. Ei jaksa sykkii.
Studio Helmissä pääsin hämärään huoneeseen jossa soi rauhallinen hiljainen musiikki.
- Sun tehtävä on nyt vaan rentoutua. Älä odota mitään tuntemuksia, älä mieti mitä tapahtuu. Älä mieti mitään. Anna ajatusten tulla, ja päästä ne samantien pois, älä takerru niihin.
Laitan silmät kiinni ja Mari asettaa kätensä kasvoilleni. Tunnen lämpöä ja mietin, onko se vain ihojen kosketuksesta johtuvaa lämpöä vai jotain muuta. Lämpöinen kohta on oikean poskipään päällä, ja siirtyy oikealle ohimolle. Outoa.
Mari siirtää kädet ohimoilleni ja päätän keskittyä olemiseen. Ajatuksia tulee ja menee. Kädet siirtyvät solisluille ja kohta taas takaisin poskille. Lämmön tunne vaihtelee voimakkaasta haaleaan, ja jossain vaiheessa en enää kiinnitä siihen huomiota.
Taisin torkahdella, koska tunsin herääväni joka kerta kun Mari siirsi käsiään pitkin vatsaa, kylkiä ja jalkoja.
On mahdotonta olla ajattelematta mitään. Mieleen tulee ajatuksia, pääasiassa kisoihin liittyviä, mutta niistä on myös helppo päästää irti ja tyhjentää mieli, ehkä sekunniksi.
Käännyn unenpöpperöisenä vatsalleni Marin niin pyytäessä, ja jatkan olemista. Rankkaa ;)
Hoito, joka muuten on käsien pitämistä hoidettavan päällä, loppuu nopeisiin selän ja käsien sivelyihin.
Onko ihan pakko nousta? Saan lasin vettä ja kehotuksen juoda paljon päivän aikana, sillä hoito saattaa kiihdyttää aineenvaihduntaa. Mari kertoo tunteneensa pistelyä heti alussa, ja siksi käsitelleensä poskien alueen vielä uudelleen. Hämmentävää.
Nenä ei vuoda, ei aivastuta, eikä olo ole kuumeinen.
Kotiin pyöräillessä alkaa tehdä mieli kahvia. Mietin, mitä pakkaan ensimmäisenä, mitä kaikkea pitää vielä tehdä, ja kuvittelen itseni hymyilemässä kisalavalla. Mieli on täynnä innostunutta odotusta ja iloista jännitystä.
Oli se lumetta tai ei, olen onnellinen siitä, että hoito antoi energiaa tähän päivään.
Nyt eväät on tehty, laukku pakattu ja kaikki on valmista huomista lähtöä varten. Tämän päivän treeni siirtyi huomis aamuun, ja puolen päivän jälkeen startataan kohti Jyskälää. Jännää :D
Kiitos Mari!
www.studiohelmi.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti