Nyt ollaan onneksi jo siinä vaiheessa kevättä että aurinkoakin näkyy toisinaan, ja mun loman aikana on tainnut aurinko paistaa tavallista enemmän. Ainakin musta tuntuu siltä. Aurinko paistaa kun herään kymmenen tunnin yöunilta, aurinko paistaa kun käyn Tikon kanssa heittelemässä lumppareita, ja aurinko paistaa tietokoneen näyttöön kun koitan pelata ;)
Aurinko on kyllä merkillinen voimanlähde. Onkohan muhun sisäänrakennettu aurinkopaneelit tai jotain? Vireystasossa huomaa selkeetä hiipumista mitä pidemmälle pimeys kestää, ja alan piristyä heti kun aurinko näyttäytyy edes vähän. Aurinkoenergia on hidasta latautumaan, eikä se varastoidu kovin hyvin. Tai sitten mun vireystason nousu johtuu lääkkeistä ;)
Kaks viikkoa lisäaikaa taitaa tarkemmin ajateltuna olla ihan passeli. Pakko myöntää että lääkäreillä on aika harjaantunut silmä näkemään mikä milloinkin on tarpeellista. Se, että musta tuntuu huijaamiselta jäädä kotiin, mut samaan aikaan ahdistaa töihin paluu, tuntuu etten jaksa, ei oo normaalia. Sakke tosin sano ääneen sen mitä itse vaan ajattelin - tohon työpaikkaan paluu ahdistaa mua aina, riippumatta siitä kauanko oon levännyt, kauanko oon ollu pois, kauanko söisin maailman piristävimpiä onnellisuuspillereitä. Siks musta varmaan tuntuukin niin huijaamiselta, kun tiedän etten viihdy tuolla, eikä siihen auta pisinkään lepo. No, ehkä firma saa nyt maksaa kaikista mun ylimääräisistä ponnisteluista, jotka tosin olen ponnistellut ihan vapaaehtoisesti ja suurimmaksi osaksi jopa oma-aloitteisesti :/
Tähän on hyvä lopettaa tällä erää pohdiskelut, ja siirtyä pelaamaan Warhammeria. Ja lopettaa jokainen kappale hymiöön :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti