Pohdiskelin illalla sitä, miksi en saa rauhassa sairastaa. Vaikka muut oli ollut enemmän pois, mulle Kristiina sanoi silloin pari vuotta sitten ettei normaali hyväkuntoinen ihminen sairastu flunssaan edes joka vuosi ellei vastustuskyvyssä ole jotain vikaa. Olin ensimmäistä ja ainoata kertaa saikulla.
Nyt sekä toimitusjohtaja että aluejohtaja hoputtavat mua takaisin töihin, vaikka molemmat sanovat ettei halua hoputtaa ja että mun ehdoilla mennään. Miksi aiheesta sitten täytyy edes puhua? olen saikulla ja piste. Liian pitkä oleminen ei kuulemma ole hyväksi. Mites sitten kesäloma? onko 4vkon kesälomakin liian pitkä? Ja "minut tuntien" mulle ei ole hyväksi olla tekemättä mitään. Ai jaa? ja miksei? ja kuka sen tietää mikä mulle on hyväksi? ei ainakaan pomo. Ennemmin uskon sitä lääkäriä kuin pomoa. Ja kaikkein mieluiten kuuntelen itseäni. MINÄ uskon että lepääminen ja oleminen tekee mulle just nyt hyvää. Viime kesänä ei ollut lomaa ja hommat vaan lisäänty ja lisäänty. Loppukesästä olin jo niin poikki, että pyysin ja anelin sitä kahden viikon breikkiä, joista jälkimmäinen vko meni pipariksi kun taas tuli lisää hommaa ja lisää vastuuta. MINÄ LEPÄÄN NYT!
Aamulla merkkasin kalenteriin sairaslomani viimeisen päivän ja ymmärsin että ne hoputtaa mua töihin koska oululaiset tulee perehdytykseen siksi mun viimeiseksi lomaviikoksi. Selvishän se. Ei se silti tarkota että hoppuilisin töihin. Mun puolesta joku muu saa aikatauluttaa, suunnitella ja huolehtia perehdytykset :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti