lääkäripäivä

Kävin korva- nenä- kurkkuklinikalla näyttämässä nenän turvonneita limakalvoja ja kyselemässä mitä niille tehtäis. Lääkäri oli ulkomaalainen nuori mies, vähän höpsön oloinen, ja sanoi heti papereita selattuaan ettei keksi mistä turvotus voisi johtua, eikä tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Nice!
Kävi se kuitenkin hakemassa erikoislääkäriä paikalle, ja odotellessa tarkisti korvat ja kurkun, puudutti kurkun ja katseli peilillä vielä äänihuulet (miks?) ja sit alkoi facebookkailee kun ei keksinyt enempää tekemistä. Erikoislääkäri katsoi nenuun ja totesi että on niin turpeeta et varmasti on ollut vaikee hengittää. No todellaki!
Kuulemma flunssasta voi joskus jäädä päälle tälläinen turvotus, ja tää varmasti johtuu siitä kun kipeenä jouduin vetää jumppaa ja nuhat pitkitty. Kolmisen vuotta tää vaiva kuitenki jo on ollu.
Lääkäritäti puudutti limakalvoja adrenaliinia sisältävällä aineella joka supistaa niitä, jotta näkee onko takana jotain muuta aiheuttamassa turvotusta, esim. polyyppeja. Ei onneksi ollu :) Ja vaikkei se ronkkiminen mukavaa ollutkaan, oli huikeeta kun happi alkoi kulkea kunnolla! Silloin taas huomasin huomasin kuinka huonosti se henki normaalisti kulkee.

Anyways, mut laitettiin siis toimenpidejonoon odottelemaan limakalvojen polttoa. Kuulemma kesäkuun loppuun menee. No mutta onpa ainakin jotain tulossa.

Lääkärin jälkeen kävelin keskustaan kun oli niin nätti ilma eikä ollut kiire mihinkään. Löysin kivan maisemareitin ettei tavinnut koko matkaa manskua kävellä, ja näin pai pientä pupua :D
Bussilla pääsin tohon parin kilsan päähän, joten päivän saldona kävelyä varmaan kymmenisen kilsaa.