Vois nukkua kellon ympäri.. ei jaksais kammeta itseään ylös sängystä eikä mikään huvita.
Maanis-depressiivisiä oireita tosi lyhyellä syklillä. Viime viikolla olin ihan täynnä virtaa ja olisin jaksanut ja viitsinyt ja halunnut vaikka mitä. Nyt ei..
Tänään olis taas sirkuspelleilyä luvassa illalla, ja sisäisesti hymyilen ajatukselle, mut ulospäin näkyäkseen tunne ei riitä. Ei jaksa innostua.
Viime viikon energiapuuskassa sovin kaverin kanssa kahvitreffit tälle päivälle, mut eilen asiaa varmistellessa ei olis millään jaksanut edes ajatustasolla tehdä mitään sosiaalista käyttäytymstä vaativaa. Ihan tarpeeksi ponnisteluja on siinä, että koulun jälkeen tuun kotiin hetkeksi ennen kuin lähden taas temppuilemaan.
Noiden toimintojen välissä on kuitenkin niin paljon aikaa, että hyvin ehdin käymään kahvilla ja otinkin siis itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni innostumaan ideasta! Oikeesti, on tosi tosi kiva nähdä Tiia, ja kahvikin kelpaa aina, ei siis mitään esteitä sille, miks en voisi olla enemmän innostunut!
Kaamos on aina yhtä kamalaa. Vuosi sitte sovin työkaverin kanssa, että pidetään talvilomat tänä vuonna marraskuussa ja lähdetään tyttöjen reissuun johonkin aurinkoon, mutta tää lähtikin opiskelemaan ja laskee nyt pennosia saadakseen mandariineja kaupasta, joten ulkomaanmatkat voi unohtaa. Viime vuonna ostettu kirkasvalolamppu valaisis aamuja, jos sen jaksais laittaa päälle.
Tää on nyt ainakin kolmas vuosi kun ihan oikeesti tiedostan pimeän ajan tuomat muutokset itsessäni. Aina syksyt on ollu mulle vaikeita, mutta olotila ei oo niin merkittävästi muuttunut talvella, eikä keväälläkään, että olisin ymmärtänyt taistella kaamosväsymystä vastaan. Luistelu ja lumilautailu on ihan superkivoja talviaktiviteetteja, mutta oon aina niin väsynyt ja ponneton, etten jaksa innostua niistäkään. Kesä on niin mun juttu!
Tää lähtee nyt taistelemaan itselleen pirteää päivälookia..
---
1 kommentti:
Kuulostaa tutulta! Zzzz... ;)
Lähetä kommentti