lauantai 5. joulukuuta 2009

pikkujoululeskeys

Pojat lähti pikkujoulumökkeilylle aamupäivällä ja paluu on huomenna heti kun joku on ajokunnossa, eli ei kovin aikaisin. Kyseessä on sekalaisen kouluporukan pikkujoulustus, joten mukana on myös tyttöjä, joista Johanna on tapansa mukaan harmillisen mustasukkainen :/

Mikä kumma saa vetämään pälle ne mustat sukat? Ihan turha selittää että se on sitä että toisesta välittää. Kyllä toisesta voi välittää tosi paljon olematta silti mustis! Se on sellainen tunne joka jäytää itseä ja sitä toista, eikä missään tapauksessa oo yhtään hyvä juttu.

Nykyään oon oppinut hiukan hillitsemään ajatuksen juoksua, mut muistan ajan jolloin sisällä kiehui niin et oksetti. Toki silloin taisi olla aihettakin mustasukkaisuuteen, ja kurja mies sai mut epäilemään itseäni ja sitä kuuluisaa naisen vaistoa joka tietää kaiken.

Huonoin juttu mustasukkaisuudessa on se, et joku ihme pulustusmekanismi iskee päälle ja koska hyökkäyshän on paras puolustus ja nopeet syö hitaat, pelkään itse sortuvani jos johonkin typeryyteen jonain heikkona hetkenä. Siksi onkin parasta viettää viikonloppu tenttikirjan kanssa kotona :)

Kuinkahan paljon olis jo lukenut jos ei olis surffaillut netissä ja katsellut Tehareiden videoita youtubesta? Varmaan aika paljon enemmän kuin nyt.

Käytiin Tikon kans vähän purkamassa ylimääräistä energiaa lenkkipolulla. 30min lenkki + loikat ja fillarointia 15min mulle jäähdyttelyksi ja Tikolle iloksi :) Se niin tykkää juosta pyörän vieressä kun saa juosta minkä pienistä tassuistaan pääsee. Nyt se raukka on ihan väskä.

Eilisen sikarokotuksen jäljiltä on vielä käsi aika kipee. Pientä särkyä ja huimaa kosketusarkuutta. Sattuu jopa kun takki painaa rokotuskohtaa. Eilen illalla särki koko käsivarsi lapaluusta sormenpäihin, ja taisi kuumekin nousta kun oli niin kovin kylmä. Nukuin 11,5h ja aamulla kuume oli poissa mut päänsärky tilalla.

Pappa soitti ja kertoi lääkärin ihmetelleen miten kaikki arvot on parantunut niin huimasti, että sais jättää mm. kolesterolilääkkeet ja verenpainelääkkeet pois. Papsi oli kertonut mun tekemästä ruokavaliosta jonka avulla on laihtunut yli 30kg muutamassa kuukaudessa ja lääkäri oli ollut ihmeissään, mutta myöntänyt että liikunta-alan ihmiset osaa kyllä nää asiat.

Aika hurjaa, että mies, joka on yrittänyt laihduttaa monta monta kertaa, on saanut painonsa putoamaan 148kg:sta 116kg:aan ilman nälkää ja itsensä kiduttamista. Suunnittelin ruokavalion niistä ruuista, joita he muutenkin syövät, herkkuja unohtamatta. Kun syö säännöllisesti ja harkitusti, voi syödä joskus myös mukavammin ilman, että se tuntuu repsahdukselta. Hienoa!

Nyt mun koti tuoksuu popcornilta :)

3 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Itsekin vedän päälle nuo sinun mainitsemasi mustat sukat turhan usein, vaikka tiedän sen olevan todella typerää. Ihmismieli on käsittämätön ...

MsFit kirjoitti...

Tosi hienoa tuo ruokavalioasia!!! Hienoja tuloksia.

Itselläni juuri päättyi avoliitto, mutta alkuaikoinamme olin todella mustis ja se oli -just niinkuin sanoit- pahaa oloa joka jäyti molempia. Itsellä vaikutti paljon aiemmat kokemukset, eli niitä en ollut tarpeeksi käsitellyt. Tiettyyn rajaan asti ei voi muuta kuin syyttää itseä, mutta jos toinen lietsoo mustien sukkien ilmestymistä, on ehkä aika henkevälle keskustelulle aiheesta. Mutta jos se toinen ymmärtää ja hyväksyy tunteesi, ja tarvittaessa hieman joustaa asioissa edes joskus, ei auta kuin vain työstää itsestä ulos se pitkäpinnaisempi nainen ;) tsemppiä!

Unknown kirjoitti...

Voih, pahoittelut Paula päättyneestä liitosta!

Menneisyyden haamut on pahoja. Niitä vastaan taistelu on rankkaa puuhaa. Menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin, ja kärsijäksi joutuu yleensä se uusi, viaton kumppani.

Ilokseni huomaan kasvavani tän asian kanssa vuosi vuodelta.

Muutahan ei lopulta voi kuin luottaa. Eikä etukäteen murehtiminen auta, ja kiukuttelukin vaan pahentaa asiaa.

Löysin rantein siis tuulta päin. Tänne vaan kaikki pikkujoulut ja juhannukset! :)