Eilen olin tulostamassa ruoka- ja jumppaohjetta, joka oli tarkoitus ottaa mukaan Poriin huomenna, ja käydä läpi "asiakkaan" kanssa. "Asiakas" siksi, että kyseessä on haasteellinen tapaus, reilusti ylipainoinen, liikuntarajoitteinen ikäihminen, jonka ruokailu-ja etenkin juomailutottumukset ovat jotain muuta kuin lautasmallin mukaiset. "Asiakas" myös siksi, että tästä ohjeesta ei ole tulossa maksua, vaan omaksi ilokseni otin haasteen vastaan ja saan hyvän mielen jos homma luonaa.
Noh, eihän se nyt tietenkään sujunut suunitelmien mukaan. Laitoin tulostimen päälle, jolloin paukahti sulake. Fiksastin tilanteen, mutta sulakkeen takana ollut verkkolevy oli sammunut, ja tuntemattomasta syystä muuttanut kolmen (3) sivun ruoka- ja jumppaohjeet kahdeksaksitoista (18) sivuksi pelkkää risuaitaa (#). Eli sen lisäksi, etten saanut tulostettua ohjetta, se ohje katosi taivaan tuuliin! Mitä tästä opin? Ota varmuuskopio heti kun tulee valmista, ennen kuin alat tulostaa.
Pankkitunnuksetkin oli hetken aikaa hukassa kun olisin niitä tarvinnut. Rakas avomieheni oli ennen reissuun lähtöän siivonnut ne pois tieltä.
Kävin kokeilemassa varaston ovea, josta soitin huoltoyhtiöön pari päivää sitten, kun muutamaan päivään emme saaneet ovea auki. Tänään se aukesi, ja oli jollekin muullekin auennut vähän järeämmillä avaimilla! Kolmen kopin ovet oli tiirikoitu auki, ja meidän kanakoppi oli yksi näistä. Osa tavaroistamme oli edelleen käytävällä, ja huoltomies oli ystävällisesti kiinnittänyt jo uudet lukkorenkaat oviin. Koska siivosimme ylimääräiset tavarat varastoon juuri sohvakauppojen aikaan viikko sitten, en muista mitä kaikkea varastossa olisi pitänyt olla. Sen muistan että hädin tuskin saatiin ovi silloin kiinni, mutta nyt oli tilaa ihan hyvin, eli paljon on hävinnyt. Ukko saa tehdä varastoinventaarion kun tulee ensi viikolla kotiin.
Saumurin sain tänään pakattua ja lähtettyä ostajalle. Onneksi se ei ollut varastossa! Nyt on ainakin yksi asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Joku mystinen kipu iski vasempaan jalkapöytään eilen illalla, ja tänään kävelykin tuntuu ajoittain tuskalliselta. Ihan kuin joku luu olisi pois paikaltaan. Ei kuitenkaan mustelmaa eikä turvotusta tai muuta ulkoista vikaa. Todella mystistä.
Laskin myös että aiemmin mainitsemani painon laskemattomuus on kestänyt viikon sijaan jo kaksi viikkoa. Huijasin siis itseäni. Masentavaa. Mutta jos kerran kiristystä on kuitenkin tapahtunut, ei sen painon pitäisi haitata.
Vahvasti kuitenkin tuntuu siltä että tämä päivä ei tästä paremmaksi muutu.
Ei siis muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti