Vaikka toinen pääsiäispäivä onkin pyhäpäivä, mun arki alkoi kun palattiin mökiltä kotiin. Lomailun jälkeen treeni tuntui superraskaalta!
Perus rinta-selkä-treeni salilla ei kulkenut lainkaan. Ei oikeen ollenkaan. Painot oli raskaita ja aluksi kaikki liikkeet takkusi. Loppua kohti vähän parani ja selän sain treenattua ihan ok, mutta rintaosuus oli kyllä surkea.
Kaksi lepopäivää on hyvä, kolme on jo selkeesti liikaa - varsinkin jos syö vähän niin ja näin ja nukkuu huonosti.
Arki on parasta ja rutiinit hyväksi! Sen oon todennut jo aiemminkin.
Toivottavasti nämä pääsiaisen ajan loistavan upeat, aurinkoiset kelit jatkuu vielä ainakin lokakuun alkuun asti. Näihin vois niin helposti tottua.
Kevään ja alkukesän ensimmäiset aurinkoiset päivät houkuttelee ihmisiä terasseille ja monilta treenit hikisellä pimeällä salilla unohtuu, kun voi nautiskella elämästä auringon paisteessa tuoppi kädessä.
Itse en jostain syystä ole koskaan kuulunut tähän terassikansaan. Voin istuskella puistossa tai kävellä kaupungilla, mutta terassilla istuminen ei vaan oo mun juttu. "Yhdelle lähteminen" ei koskaan ole ollut mun mielestä edes houkuttelevaa. Jos otetaan niin heitetään kannat kattoon ja hipataan sitten kunnolla.
Jos isommalla porukalla ollaan menossa istuskelemaan, se on eri asia, silloin tähän "yhteen" liittyy muukin funktio kuin se istuminen ja juominen.
Tähän asti joka kesä omatunto on kolkutellut ja olen tuntenut syyllisyyttä siitä, etten hehkuta muiden mukana terdekauden alkamista. Miksi ihmeessä siitä pitäisi kantaa syyllisyyttä? Tekeekö se musta huonomman ihmisen jos en halua juoda "turhaan" tai hengailla humalaisten keskellä? Onks pakko jos ei tahdo?
Nautin kesästä monin eri tavoin, mutta sidukan tai oluen jokailtainen lipittäminen ei anna mun kesälle mitään lisäarvoa. Siksi en myöskään koe, että mun kesä menisi jollain tavalla pilalle kisadieetin takia.
Mä nautin siitä, että olen hyvässä kunnossa, saan auringosta energiaa, syön kesän ihania herkkuja ja olen aina valmis kovaan treeniin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti