Lämmin mieli

Vaikka jännitti, hyvin ne eiliset tunnit taas meni. Pieni jännitys kuuluu asiaan. Muiden tunteja tuuraillessa näkee itse uusia nassuja asiakkaiden joukossa, ja asiakkaatkin saa jotain uutta - jokainen ohjaa kuitenkin omalla tavallaan.

Jokainen "Eks sä vedä kesällä mitään tunteja?" tai "kai sä syksyllä taas ohjaat?"-kysymys lämmittää mieltä. Jokainen hymy kesken rankan tunnin antaa lisää energiaa, ja jokainen positiivinen palaute saa uskomaan omaan työhön ja omaan osaamiseen.

Eilen sain sitä positiivista palautetta tuntien jälkeen face to face, ja tänään vielä sähköpostitse keskusjohtajan välittämänä asiakaspalautteena. Usko itseeni loikkasi kilometrin korkeammalle, ainakin hetkeksi :)

Yogan jälkeen sain asiakkaalta (josta on jo tullut enemmän kuin vain pelkkä asiakas) synttärilahjan, kiitokseksi hyvistä tunneista.

silkki/villa-huivi kuulemma lämmittää vanhan hartioita ;)

Lämpöisiä ajatuksia herätti myös postiluukusta tipahtaneet ihan oikeat valokuvat. Siinä ne taas oli, viime kesän muistot käsin kosketeltavina. Melkein tunsin auringon lämmön ja Yyterin hiekan iholla.

Digikamerat tekee tilanteiden tallentamisesta helppoa, ja digikuvia on helppo jakaa ykkösinä ja nollina, mutta paperikuvissa on tunnelmaa ja tunnetta, jota koneen näytöltä ei saa. Tärkeimmissä kuvissa on sormenjälkiä ja repaleiset reunat.

<3