Oon pari päivää ollut tosi negis. Negatiivisuuden ruumiillistuma.
"Mulla EI oo kavereita, mulla EI oo töitä, mulla EI oo rahaa, mulla EI oo lihaksia eikä liikkuvuutta, mulla EI oo MITÄÄN ja olen ihan yksin ja yksinäinen ja ikuisesti tuomittu huonopalkkaisiin pätkätöihin joissa vatsahaava kuuluu työsuhde-etuihin."
Ystävä, joka tuntuu olevan varsinainen hannuhanhi, kertoi omista onnenpotkuistaan, ja tunne omasta huonosta karmasta vaan vahvistui.
Joillain asiat vaan tuntuu loksahtelevan kohdalleen ja toisilla, niin, vaatii vähän enemmän runttaamista.
Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että oma työpanokseni on aina vähintäänkin riittävä, olen lojaali ja tunnollinen, työtäpelkäämätön ja sinnikäs, eikä voi olla pelkästään omaa vikaani, että työpaikoissani on ollut ongelmia. Se on ollut vain älyttömän huonoa tuuria.
Tottakai omalla käytöksellä voi vaikuttaa, mutta poikkiteloin asettuminen, vaatiminen ja omien oikeuksien puolustaminen ei ole kuulunut mun toimintamalleihin.
Nyt on kuitenkin aika alkaa arvostaa omaa panosta, omaa koulutusta, omaa ammattitaitoa ja ennen kaikkea omaa itseä! Jos en itse pidä puoliani, kuka sitten pitää?
Ystäväni viisaista sanoista tulkoon uusi mantrani: "Mua ei kohdella noin!" ;)
Uudella positiivisella energialla alkavaan viikkoon. Ollaan vahvoja ja voidaan hyvin! :)
3 kommenttia:
Kaikilla vastoinkäymisillä on yleensä jokin tarkoitus, ja niitä kasataan tiellesi niin kauan ne aiheuttavat sinussa reaktion - yleensä negaation, koska niiden kasvattava vaikutus on valitettavasti paljon suurempi kuin hyvän olon sattumien.
Kun sitten jonain päivänä huomaat, että olet oppinut vastoinkäymisistä sen oleellisen, niin ns. katalyytti menettää merkityksensä ja universumi alkaa tarjoilla sulle uudenlaisia haasteita.
Allekirjoittaneella elämä ja suhde ongelmiin muuttui aika radikaalisti viime syksynä kun pääsin kärryille edellämainitusta.
Saa toki olla eri mieltä, mutta sekin on vain kaatlyytti josta voi oppia jotain.
t. velhon oppipoika
Mä tykkään että se jatkuva asioihin tyytymättömyys mitä itse harrastan, on juurikin se voima joka työntää eteenpäin tavoittelemaan sitä jotakin parempaa, ja hienompaa.
On oikein kertoa reilusti milloin joku tekee mielestäsi sinulle väärin. On oikein loukkaantua ja suuttua jos se joku toinen jatkaa huonoa kohtelua senkin jälkeen. On oikein tehdä asialle itse jotain ja jättää paska sinne missä sen kuuluu olla. Lähtijän/muuttujan tie on aina helpompi kuin jälkeen jäävän :)
Kiitos kommenteista! Arvostan niitä todella. Niin totta joka sana, molemmilla!
Nöyrä saa olla, muttei tyhmä ;)
Lähetä kommentti