maanantai 24. elokuuta 2009

Tankkauspäivän jälkeinen hiilarikrapula..

Tukkoinen ja painava olo, kurkussa pala ja vatsa turvoksissa. Ihan krapulainen olo ja janottaa koko ajan. Hiilarikrapula.

Paino ei lisääntynyt kuin 0,5kg piparitaikinalla ja kermavaahdolla, toivottavasti se pökkää taas aineenvaihdunnan käyntiin niin että nuo viimeisetkin sentit tuosta vatsapalkkien päältä lähtee liukenemaan :)

Maija lähetti kuvat GB:n leiriltä. Analysoidaanpa..

Etuasento on parantunu ja reisissä näkyy jo kaarta mukavasti. Vatsalihaksia täytyy oppia jännittämään, eikä olis pahitteksi saada käsiäkin jännitettyä vielä enemmän. Biksuhousuja täytyy varmaankin nostaa sivuilta ylemmäs..

Selästä ja pohkeista (ainakin toisesta) lihaserottuvuus on parempi, eikä pakaroissakaan taida olla turhaa fläsää enää nimeksikään. Saa se peräkin vielä tiivistyä, kunhan ei katoa kokonaan ;)
Erottuvuutta havaittavissa vatsassa ja reidessä, selän kaari on mukava, mutta kädet auttamattoman pienet rimpulat. Alavatsassa vielä vähän ylimääräistä, mutta kai se siitä lähtee kuuden viikon treenillä.

Kaikenkaikkiaan täytyy olla tyytyväinen kokonaisuuteen! Osaan kävellä koroilla, osaan poset oikeeseen suuntaan ja suurimmaksi osaksi oikein, vapari on hyvä ja sen kun vielä jaksaa kunnialla tehdä, ei voi kuin olla tyytyväinen. Kun ottaa vielä huomioon puitteet ja kaiken sen mikä olis voinut vesittää koko projektin, olen ansainnut itseltäni hatunnoston, niiauksen ja taputuksen päähän. Hyvä minä! :)

Tänään salilla rinta-olkapäät, ja todettiin että oikea suunta on kun oma paino laskee ja treenipainot nousee. Mahtavata! Vielä kun ne lihakset kasvaisi ja palautuisi ja liikkuvuus lisääntyisi, olisin supernainen ;o) Jostain on kai tingittävä vaikka ei haluis. Jos haluaa kiristyä, ei voi varsinaisesti kai kasvaa. Jos elää miinuskaloreilla kiristyäkseen, ei voi palautua nopeasti, ja jos treenaa painoilla kovaa ja käy samalla töissä, ei liikkuvuus voi lisääntyä kun ei ehdi venytellä, ja päivät pitkät istuu koneen vieressä.

Onneks töitä ei ole enää kuin VIIKKO!! Viikko, jukolauta ja tää mimmi vaihtaa taas maisemaa. Onks tää déjà vu vai oonko kokenut saman ennenkin?? Hah. Kunpa tällä kertaa tämä maisemanvaihto sujuis paremmin kuin viimeks. Toivon niin paljon että toi koulu ja nää kisat olis mun pelastus ja voisin vihdoin tehdä elämässäni jotain mistä oikeesti tykkään! Ei elämän tarvi aina olla mukavaa ja helppoa, mut olis edes välillä vähän iisimpää.. huoh..

Mä uppoudun nyt taas Tylypahkan ihmeelliseen maailmaan ja unhdan tän todellisuuden.
Aamulla suuntana on keskusta ja hierojan käsittely. Sieltä sitten töihin vähän niinku iltavuoroon. Täytyy käydä aamulenkillä että saa jalat lämpöseksi jotta hieronnasta olis jotain hyötyäki.

Nyt, öitä!!

Ei kommentteja: