Tiko herätti 7.30 lauantai aamuna!

Sen siitä saa kun opettaa toisen syömään ruokansa aikaisin. Ei sen pihalle tarvi päästä mutta ruokaa on saatava! Vähän meinas ensin ärsyttää, mut sit ajattelin että on ihan kiva herätä aikaisin niin saa tehtyä enemmän kaikkee. Niinpä katoin kaks jaksoa C.S.i:tä heti aamulla ;)

Vapariteeni meinas mennä läskiksi kun Sakke tuli kuvaamaan, ja tapansa mukaan höpisi mitä sattuu sen enempää ajattelematta. Se on kyllä kumma miten herkässä mielentilassa sitä on kun oikein kovasti keskittyy ja tsemppaa, ja miten nopeesti se kaikki psyykkaus ja tsemppi häviää, jos joku menee pieleen. Se, että toinen ei tsemppaakaan niin kuin omasta mielestä pitäisi (vihjeistä huolimatta!), tulee tunne ettei se oikeesti usko muhun lainkaan, koko olemus läsähtää ja lihakset veltostuu ja vahva esitys on mahdollinen vain haaveissa.

Kai se on "normaalissa elämässä" sama asia, mutta vaikutus ei oo niin välitön ja voimakas. Ihan samalla tavalla latistaminen ja lannistaminen vaikuttaa opiskelussa ja töissä ja ihan jokapäiväisessä elämässä. Siitä pitäis päästä eroon!

Pitäis opetella olemaan välittämättä jos joku lannistaa, koska se toinen ei välttämättä edes tarkoita sanomaansa niin kuin toinen sen kuulee. Pitäis aina muistaa etsiä positiivisia tapoja esittää asioita ja muistaa itse olla lannistamatta ketään. Eihän mitään saavuta jos ei uskalla yrittää! Ja tässä tapauksessa se, että temppu epäonnistuu, ei tarkoita etteikö se seuraavalla kerralla onnistuisi! Joskus se kuitekin onnistuu, niin miksi ei heti seuraavalla kerralla? Jos temppu vaatii paljon opettelua, joskus se kuitenkin onnistuu, ja joskus sitten on se eka kerta kun se onnistuu, ja se edellinen kerta on ollut viimeinen kerta kun se epäonnistuu! Niin moni asia ihmisellä on kiinni korvien välistä. Niin moni asia onnistuu kun siihen vaan uskoo.

Mentaaliharjoitteluhan on suomalaisille vielä kohtuullisen tuntematonta, mutta siinä käydään tavoiteltu asia mielessä läpi onnistuneesti, ja se tehdään niin monta kertaa onnistuneesti, että siitä tulee rutiini. Kuvitellaan itsensä onnistumassa tai voittamassa, eikä mietitä epäonnistumista tai häviötä. Jos sitten kuitenkin mokaa niin mokaa, mutta ei se, että kuvittelee voittavansa, tarkoita sitä että pettyisi jos ei voita. Tai kai sitä vähän pettyy, mutta jos valmiiksi valmistautuu häviämään, mitkä mahdollisuudet on voittaa?

Sain psyykattua itseni sitten kuitenkin tekemään vielä toisen kokonaisen, ja siitä ei voi kyllä Sakelle antaa kunniaa. Iso kiitos siitä, että tuli mukaan kameran kanssa, ja jaksoi olla kylmässä jumppasalissa kaks tuntia vaikka oli vähän kipee, mutta välillä kävi mielessä että olis ollu parempi treenata yksin. Päästiin kuitenkin tilanteen yli ja ympäri, ja saatiin puhuttua selväksi se, miten MUA kuuluu tsempata, ja mistä MINÄ saan sen draivin päälle, ja kävi ilmi että me toimitaan ihan just päinvastoin. Putkiaivot vs. tippaleipäaivot?

naisen aivot:

Parisuhteessa on tärkeetä kummankin tasapuolisesti ymmärtää toista ja osata kohdella toisiaan juuri niin kuin sitä toista on kohdeltava. Monesti menee metsään jos koittaa elää vanhan "tee toisille kuin toivoisit itsellesi tehtävän" -opin mukaan, koska ihmiset toimii niin eri tavalla. Se mikä toimii Sakelle, ei todellakaan toimi muhun, vaan saa valitettavasti useimmiten kyyneleet nousemaan silmiin.. kummallista. Mä sitten taas saan Saken stressaantumaan ja panikoimaan jos koitan puhua sille niin kuin mulle pitäisi vastaavassa tilanteessa puhua.

Pääasia on että opetellaan näitä toimintamalleja nyt, hyvissä ajoin ennen kisaviikonloppua, jolloin pitäis sitten jo kaiken mennä nappiin. Nyt ei vielä oo katastrofi jos treeneissä tirauttaa pienen itkun, jos sillä voidaan saavuttaa se maksimaalinen tsemppi silloin kun on tosi kyseessä :o)

No mutta, sain tehtyä kaks kertaa koksun, ja perään vielä vaikeusosat erikseen. Hienoa huomata että kunto on noussut niin etten tee enää kuolemaa lopussa. Nyt täytyy vaan keskittyä enemmän hienosäätöön. Tänään kokeilin miltä tuntuu tehdä vapari muissa ku trikoissa ja jumppatopissa, ja kyllä se omituista taas oli.

Yks videopätkä on pakko pistää..

"mee kauemmas"
"mää menen kyl mut mä haluun isompaa kuvaa... mä oon ketterä ku mä haluun"
- ja sitte se on kuitenkin liian lähellä!! ;)

Eli eikö se halunnu olla ketterä, vai eikö se ollu niin ketterä kun se kuvitteli? Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Illalla kokeilin tehdä raparperi-mustikka-omena-marenkihässäkkää, mutta ei se ihan onnistunut kuten olin ajatellut.. Kun monesta eri ohjeesta yrittää yhdistää yhden vähäkalorisen, runsasproteiinisen suht terveellisen herkun, sen jo tietää epäonnistuvan vaikka kuinka yritäis sitä positiivista ajattelua harrastaa.

Vatkasin munanvalkuaiset vaahdoksi ja makeutin makeutusaineella. Keitin raparperit ja omenan sokerivedessä ja valutin ne sitten hyvin ennen kuin laitoin piirakkavuokaan. Lisäsin toisen omenan pieninä paloina ja jäisiä mustikoita ja kanelia. Päälle se valkuaisvaahto ja sit kaikki 200 asteiseen uuniin. Noh, pinnasta tuli pehmeä ja vähän ehkä munakkaan makuinen, omput ja muut oli tosi hyviä, mutta kun niiden nesteet oli vielä imeytynyt siihen munakkaaseen niin maku ei ollut häävi. Söin sitä kuitenki jo kolme neljäsosaa, ja lopulta se oli ihan ok. Vähän niin ku se kreatiini joka nykyään jo maistuu jollain sairaalla tavalla hyvältä, vaikka aluks sitä ei voinu irvistämättä juoda.

Tänään piti vielä treenata etureiskat ja pohkeet, mutta tuli treenattua jalkoja jo tossa vaparia tehdessä sen verran et ei ollu virtaa enää. Jos huomenna sitte menis uudella energialla vääntämään sitä rautaa.

Tänään otettiin myös posekuvia vaparin sahaamisen jälkeen, jotta tulis se oikee fiilis, mutta oli niin heikkotasosta poseeraamista että olin vähä oikee pettyny kun katoin ne kuvat. Valkoinen nahka kovissa valoissa ei muutenkaan näytä hyvältä, saati sitten että se valkoinen nahka on ihan väsynyt ja hikinen eikä jaksa ees jännittää niitä lihaksia joita ei muutenkaan näkyisi siitä kaikesta valkoisuudesta.. puuh :o/

Viisi viikkoa kuitenkin vielä aikaa ennen H-hetkeä, ja valmentajaa täytyy uskoa kun se sanoo että hyvin kunto kehittyy ja kisaa kohti mennään ihan suunnitelman mukaan!

---