Käytiin koko perheen voimin kävelyllä lähipellolla, jossa Tikon voi päästää irti. Vanhus nautti kun sai juosta vapaana ja kuopsuttaa lunta mielin määrin.
Mietin kuinka hölmöä on joka kevät "herätä eloon" pitkän pimeän talven jälkeen ja hihkua kevään onnea ja lähestyvän kesän iloa.
Keväällä ilmassa on ihanaa odotusta ja toive siitä, että juuri tästä kesästä tulee tähän astisen elämän paras kesä. Tästä kesästä tulee lämmin ja aurinkoinen ja tänä kesänä rentoudun, liikun ulkona ja nautin elämästä.
Mun jokakeväinen haave on, että tänä (tai edes jonain tulevana) kesänä luen hyvää kirjaa riippumatossa omenapuun varjossa, valkoisessa puuvillamekossa. Täydellisessä unelmassa viereisellä pöydällä olisi muumimamman vattumehua ;) Muumilaakso olis täydellinen paikka asua!
Kevään iloon liittyy se innokas odotus tulevasta kesästä, kesän riennoista ja kesälomasta. Kesällä ei enää ole juuri odotettavaa. Silloin on vain tyydyttävä kylmään ja sateiseen kesään tai aurinkoisten päivien toimistotöihin ja täpötäysiin uimarantoihin iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina, eli koko kesän.
Koko kesä saattaa jopa mennä ohi surressa tulevan kesäloman nopeaa loppumista.
Joka kevät ihmiset suunnittelee tulevaa kesää ja haaveilee kaikesta kivasta. Koska Suomessa kuitenkin talvikausi on huomattavasti kesää pidempi, olisi paljon järkevämpää viettää kesä talvea odottaen ja suunnitellen kaikkia talvitouhuja, laskettelureissuja, lumitöiden ihanaa hyötyliikuntaa ja kylmiä, pimeitä iltoja jolloin on nautinto vetää villasukat jalkaan ja istahtaa sohvalle viltin alle.
Kesän viherrystä odotellessa tuijottelen uusia viherryksiä hyllyn päällä ja yritän olla tappamatta näitä uusia tulokkaita. Valittiin huolella mahdollisimman helppohoitoiset ja huolettomat kaverit, pari erilaista fiikusta ja peikonlehti eli tuttavallisemmin peikkis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti