Puntarissa tahdonlujuus ja paljon muuta

´
Valmentajan kanssa päätimme juuri kisaviikon viimeistelyistä. Kisaa ei välttämättä tule, mutta viimeistelyt vedetään joka tapauksessa suunnitelman mukaan, harjoituksen vuoksi. Se jos mikä kysyy tahdonvoimaa: kituuttaa ilman tavoitetta, kun olo on hutera ja heikko, kiukuttaa ja väsyttää.

Harmittaa, että kahden vuoden aherruksen, massankeruun ja dieettaamisen, kieltäytymisen ja itsekurin koettelun jälkeen pääsen yhteen, siis vain yhteen kisaan. Puhumattakaan hampaiden kiristelystä, kiukuttelusta, parisuhteella pelaamisesta, oman terveyden kanssa leikkimisestä jne..

Nyt kun sen yhden kisan lisäksi olisi tarjolla toinen, asetetaan liiton puolelta kilpailukielto 1,5 viikkoa ennen kisaa. Erityisesti harmittaa, että kilpailijakokouksessa nimenomaan sanottiin, ettei kieltoa tule. Voiko liiton pj noin vain pyörtää puheensa? Voiko liiton kantaa yksipuolisesti muuttaa kesken kisakauden?

Nyt olen siis jatkanut dieettiä tavallaan turhaan. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että jatkoin, koska onhan se oman itsen kannalta hyödyllistä tietää miten kroppa toimii kisan jälkeen, jos vaikka joskus on mahdollisuus päästä toiseenkin kisaan samalla kaudella.

Ei tässä ihan kamalasti kilpailemisesta opi, jos kaudessa voi kokeilla vain yhdet viimeistelyt.

Koska kisaviikon alkuun olisi enää kaksi päivää, vedän kisaviikon kuin olisin menossa kisaamaan. Katsotaan sitten perjantaina mikä on se viimeinen fiilis, viedäänkö projekti loppuun vai luovutetaanko.

Mitä mieltä te olette? Dieetin sumentamat ajatukset eivät kulje kunnolla, mut onneksi on ystäviä jotka auttaa. Alan laittaa paperille plussia ja miinuksia, ja katson mihin se kuppi kallistuu. Arvostaisin kovasti mielipiteitä, oli ne sitten suuntaan tai toiseen, perusteltuja tai ei.

Itse mietin sitä, kuinka paljon hallaa kilpailukiellosta olisi ja kuinka paljon menetän jos en osallistu kisaan. Kilpailukiellon myötä mun pisteet varmasti laskee (ei välttämättä kisapisteet, mut arvostuspisteet) IFBB:n puolella, mutta saanko vastaavasti lisäpropseja toiselta puolelta?

Sponsoreiden hankinta on huomattavasti vaikeampaa yhden kisan jälkeen kuin kahden kisan jälkeen. Sillon olis edes näyttöä jatkumosta.

Entä mikä on motivaatio dieetin jälkeen kun taas pääsee normaaliin elämään ja se kahdeksan vuoden haave on toteutettu? Mitä jos en enää saakaan kisaan tarvittavaa tsemppiä? Jos mun kunnianhimoni onkin tyydytetty tällä yhdellä kaudella ja yhdellä mitskulla? Mitä väliä silloin on kilpailukiellosta? Silloin varmasti enemmän harmittaa käymätön kisa johon olisi ollut mahdollisuus.

Mitä jos haluankin alkaa vaikka lisääntymään tai sairastun johonkin muuhun mielenvikaisuuteen? ;) Tai oikeesti sattuu jotain, enkä pystykään enää kisaamaan vaikka haluaisin?

Nyt en kaipaisi yhtään ylimääräistä stressiä ja paineita tällaisista. Olis helpompaa kituuttaa olemattomilla kaloreilla jos ei olisi koko ajan ylimääräistä mietittävää. Tai olis helpompaa keskittyä olennaiseen, jos sais syödä.. Pitäis lukea appron tentteihin eikä miettiä näin epäolennaisia asioita. Pitäis lukea, eikä seikkailla foorumeilla etsimässä vastauksia kysymyksiin ja hakemassa tukea ajatuksilleen.

Koirakin on taas ihan stressaantunut; se on kalvanut tassunsa verille, pesee lattioita ja kakkii karvoja ja hiekkaa. Kai se tassujen kalvaminen on jotain sukua ihmisten kynsien pureskelulle tai itsensä viiltelylle. Onneks äiti lupas ottaa sen hoitoon ens viikoksi. Reppana.

...tää on ihan väsynyt... onneks on perjantai... huomenna saa nukkua...