Tänään ei ollu enää niin kipee olo kuin eilen, ja toissapäivänä. Oli ihan kiva mennä kouluun aamulla, vaikka se porukka ei niin läheinen (vielä) olekaan, mutta ilmapiiri on hyvä ja on mukava tehdä kaikkia kivoja asioita, kun ensin on pari kolme vuotta tehnyt päivittäin asioita joista ei niin kauheesti tykkää.
Tänään tutkittiin eri verkkojulkaisuja, ja tutkittiin miten eri lehtien ja eri maiden uutiset eroaa toisistaan. Tottakai facebook oli auki koko ajan ja sähköpostit tuli luettua kun tehtävänantokin oli lähetetty sähköpostiin. Tosi outoa kun kaikki, mikä ennen oli kiellettyä, on nyt "se juttu" ;)
Koulun jälkeen oli 1,5h aikaa ennen sovittua taparia Blue Fitness - kuntokeskuksen ryhmäliikuntaastaavan kanssa. Siinä sitte kaikessa rauhassa kävelin pitkin sateisia Kallion kujia ja nautiskelin siitä, ettei ollut kiire mihinkään. Hain ärrältä kahvin termosmukissa (tavallinen 1,20 ja termos 1,50 - joten tottakai otin termoksen, johon saan aamuisin aamukahvin mukaan bussiin!) ja poltin kieleni. Söin pari pähkinää ja mietiskelin, että tää dieetti on oikeestaan vaan elämistä ruokailusta toiseen. Ruokaa tulee pureskeltua tuplasti, koska ei haluaisi sen loppuvan. Kun lautanen on tyhjä, mietii jo seuraavaa ateriaa ja kalkuloi päässään kaloreita, salaa toivoo, että on vahingossa unohtanut jonkun aterian välistä ja yhtäkkiä oliskin 200 ylimääräistä kaloria "mässättävänä". Huoh.. Ehkä tää tästä helpottaa taas kun pääsee treenaamaan. Sit elämä on taas ruokailusta treeniin, ja treenistä ruokailuun elämistä ;) Nyt kun ei vielä voi tehdä juuri mitään, on ihan liikaa aikaa ajatella syömistä.
Mun pelastus on ollut nyt purkka ja mehu.
Noi uudet purkat on aika veikeen makuisia, mut toimii pahimpaan makeannälkään! Ja täytyy myöntää että Rainbow - halpismehu on ollut tosi positiivinen yllätys. En yleensä tykkää noista light -mehuista, vaan juon mielummin vettä, mutta toi vadelma-mansikka on tosi hyvää!
Mutta siis, mä saan alkaa tuurailee jumppatunteja heti kisojen jälkeen :D ja noi salit on sellasia ihkuja 20 - 30 hengen jumppasaleja, joissa siis, ainakin toivottavasti, on sellanen ihanan kotoisa fiilis ku Ulvilassa aikanaan.
Olin niin ylpee itsestäni kun sain sanottua, että alan tuurailla vasta kun kisat on ohi, enkä haalinut taas yhtä lisäjuttua tähän samaan stressiin. Nyt saan keskittyy siis muihin asioihin ensin, ja sit vasta uusia tuulia kun yks on listalta pois.
Eilen mieltä piristi kyllä peilikuva, joka oli taas kiristynyt huomaamatta. Vatsasta näkyy jo palkit, ja reisistäkin alkaa muoto näkyä :) Tänään tein minuutin poset, kun en muuten pysty treenaamaan. On se minuutti aika pitkä aika! Täytyy opetella myös hymyilemään samalla se minuutti, myös sivuasennoissa. Etuasennossa se tulee jotenkin enemmän luonnostaan, mutta kyllä ilme näkyy aika hyvin myös sivuprofiilissa.
Harmitti tosi paljon tää nuhanenäisyys, joka katkaisi hyvän treeniputken, mut nyt kun tarkemmin ajattelee, mulla oli suunnitelmassakin kevyt viikko, ja nyt on ainakin tullu otettua kevyesti! Kun muutaman päivän on oikeesti joutunut olemaan paikallaan, motivaatio on kasvanu ihan törkeesti, ja oikein odotan että pääsen taas salille punnertamaan sitä rautaa. Sit on enää yks raskas viikko, yks volyymiviikko, ja sit onkin kaks viimeistä viikkoa ennen kisaa. Huh! Vähiin käy. Nyt täytyy alkaa sovittelemaan noita biksuja ja tosissaan miettimään meikkiä ja kampausta.
Vaparia täytyy päästä treenaamaan ihan tosissaan nyt muutamana päivänä ens viikolla, viikonloppuna vois jo tehdä vähintäänkin puolikkaat, jos ei kunto ole vielä ihan priima. NYT EI KANNATA RISKEERATA!! Ai, ja vapariasu täytyy testata ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti